Maanantai 18.12.2017Aapo, Aappo, Rami

Kultakuunari ja 105 sotakorvausalusta

LUKIJAN
KOLUMNI

Markku Varnila

Monet varmaan muistavat uutisfilmin, jossa viimeinen sotakorvausjuna ylittää Suomen ja Neuvostoliiton rajan 31. elokuuta 1952 Vainikkalassa. Kone Oy:n Hyvinkään tehtaalla valmistunut nosturi siirtyi itänaapurin puolelle.

Kyseessä ei kuitenkaan ollut viimeinen Stalinin valtakunnalle luovutettu sotakorvaustuote.

Syyskuun 18. päivänä klo 14.07 tulee kuluneeksi 65 vuotta siitä, kun viimeisen sotakorvausaluksen köydet irrotettiin Pansiossa Laivateollisuus Oy:n telakalla. Tapahtuman kunniaksi oli järjestetty juhlatilaisuus, johon telakan oman väen lisäksi oli kutsuttu Sotevan, Suomen valtiovallan ja Neuvostoliiton laivanrakennusteollisuudesta vastaavan Sudoimport Oy:n edustajat. Kyseessä oli Suomen viimeisen sotakorvaustuotteen kuunari Zarjan (Aamurusko) luovutustilaisuus.

Suomi oli maksanut kyseenalaisesti langetetun sotakorvausvelkansa viimeistä naulaa myöten, kun tämä kalleutensa vuoksi ”Kultakuunariksi” nimetty antimagneettinen tutkimus- ja koulutusalus lähti venäläisen hinaajan avustamana lipumaan kohti Leningradia, vain muutama tunti ennen sotakorvausajan päättymistä.

Koko Suomen kansa huokaisi tuolloin helpotuksesta vapautuessaan suuresta taloudellisesta velvoitteestaan ja tunsi suurta ylpeyttä selviytyessään näin mahdottomalta ja epäoikeudenmukaiselta tuntuneesta urakastaan kunnialla.

Oy Laivateollisuus Ab rakensi vuosina 1947–1952 sotakorvauksina Stalinin valtakunnalle kaikkiaan 45 puulaivaa, joista koulutuskuunareita oli 15 ja lastikuunareita 30. Lisäksi Latelta valmistui kaksi komposiittiproomua ja tämä edellä mainittu erikoisalus Zarja.

Valmet Oy Pansion telakka luovutti viimeisen sotakorvauslaivansa elokuun viimeisenä päivänä 1952. Kyseessä oli kuudes laiva telakan Sotevalle rakentamasta proomusarjasta.

Valmet järjesti oman juhlatilaisuutensa Pansion telakan konttorirakennuksen edustalla 5. syyskuuta. Tilaisuudessa oli läsnä noin 1 400 henkilöä. Juhlapuheen piti Sotevan puheenjohtaja Svante Sundman.

Hän totesi muun muassa, että ulkomaalaiset lehdet puhuvat ”sotakorvausten ihmeestä”, mutta suomalaisten suhtautuminen tähän monesti ylivoimaiselta tuntuneeseen tehtävään on ollut toinen. Työ on käsitetty velvollisuudeksi.

Saavutukset ovat ulkopuolisille vain numeroita, mutta työn tekijät ovat tunteneet sen osaksi itseään. Tavallinen työtahti ei ole riittänyt. On ollut pakko tehdä ylitöitä ja vuorotyö on jouduttu usein ottamaan käyttöön. Tavoite on kuitenkin saavutettu ja työn vastaanottajat ovat olleet tyytyväisiä.

Valmet Oy Pansion telakka rakensi vuosina 1946–1952 suuren ja mahtavan Neuvostoliiton käyttöön sotakorvauksina kahdeksantoista 1 000 tonnin proomua, kuusi 2 000 tonnin proomua ja 34 150 hevosvoiman jokihinaajaa.

Lisäksi telakan konepaja tuotti muille Suomen tehtaille ja telakoille pää- ja apumoottoreita sekä takilatuotteita.

Kirjoittaja on tietokirjailija ja eläkeläinen.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Lukijan kolumni