Keskiviikko 20.9.2017Varpu, Vaula

Hoppu ja tunku opintoputkeen

JUHANI HEIMONEN

Jokakeväinen muotipäähine käy taas kaupaksi. Ensi viikon lopulla sen painaa kutreilleen 29 000 uutta ylioppilasta.

Kiiltomustalla lipalla ja kultaisella Apollon lyyralla somistettua valkosamettilakkia eri versioineen on käytetty meillä autonomian alkuvuosista lähtien.

”Mies olin silloin kelvokas, niin luulin, vaikka miksi. Min’ olin ylioppilas, mainittiin maisteriksi.” J.L. Runebergin riimittelystä voi päätellä, miten harvinainen ja arvostettu saavutus ylioppilastutkinto aikoinaan oli.

Vuosikymmeniä myöhemmin Suomi-filmeissä valkolakki symboloi paitsi oppineisuutta myös yhteiskunnallisia luokkaeroja. Maaseudulla keikaroiville kaupunkilaisnuorille se oli kaiken aikaa ja kaikkialla päässä keikkuva sosiaalisen ylemmyyden kruunu.

Toisen maailmansodan jälkeen ylioppilasmäärät alkoivat voimakkaasti kasvaa. Se pakotti yliopistot hakijoiden karsintaan. Ensimmäiset tiedekunnat ottivat käyttöön numerus clausuksen 1940-luvun lopulla, viimeiset 1960-luvun alussa.

Uudella vuosituhannella neulansilmä on yhä ahtaampi. Akateemiset opinnot kutsuvat puoleensa monia, mutta vain harvat ovat valitut.

l

Yliopistojen 22 000 aloituspaikasta kilpailee tänä vuonna 64 000 hakijaa. Pyrkijöistä valtavähemmistö, korkeintaan 15 000 on tämän kevään ylioppilaita.

Enemmistön sortimentti on kirjava. On kerran, kaksi tai monesti aiemmin pyrkineitä, on useampaa kuin yhtä paikkaa hakeneita tai jo saaneita. Ja niitä, joilla on jo plakkarissaan korkeakoulututkinto.

Opiskelemaan pääsyn kynnys vaihtelee suuresti tiedekorkeakoulusta, tiedekunnasta ja oppiaineesta toiseen.

Jos haluaa maksimoida onnistumisen mahdollisuudet, kannattaa pyrkiä mieluummin Lapin kuin Helsingin yliopistoon. Esimerkiksi oikeustieteellisen tiedekunnan yhtä aloituspaikkaa kohti oli viime vuonna Rovaniemellä 3,3 ja Helsingissä 7,3 hakijaa.

Jos taas kutsumus vaikkapa näyttämötaiteen ammattiin on vastustamaton, on syytä varautua seiväshyppääjän rimakorkeuteen. Näyttelijäksi hyväksyttiin opiskelemaan 921 hakijasta vain 13.

Tilastollisesti helpointa viime vuonna oli päästä lukemaan terveystiedettä Åbo Akademiin. Paikkoja oli tarjolla 32, mutta hakijoita vain 18. Aikuiskasvatuksessa rima oli melkein yhtä alhaalla vai pitäisikö sanoa syvällä: 15 haki, 21 olisi otettu.

Nämä eivät ole ainoita oppiaineita, joissa Åbo Akademin numerus clausus on verrokkeja matalampi. Siksi luulisi, että laadukkaasta opetuksesta ja tutkimuksesta tunnettu ÅA vetäisi hunajan tavoin puoleensa myös kielienemmistöä.

Innottomuuden syy on ilmeinen. Vasta ylioppilaaksi kirjoittaneilla nuorilla toisen kotimaisen taidot ovat tuoreen selvityksen mukaan niin kehnot, etteivät ne riitä edes tutkintovaatimusten edellyttämän kielikokeen läpäisemiseen (TS 19.5.).

Vaikka sama ongelma on kuulemma ruotsinkielisillä pakollisen suomen kokeen kanssa, se ei paljon lohduta.

On järjetöntä voimavarojen tuhlausta joutua yliopistotasolla järjestämään preppauskursseja, jotta nuoret hallitsevat kielen niin kuin heidän olisi pitänyt se viimeistään ylioppilaskirjoituksissa hallita.

l

Yliopisto-opiskeluun aikoinaan olennaisesti kuulunut akateeminen vapaus alkaa olla muisto vain.

Ennen tieteelliseen ajatteluun maltettiin kypsyä. Saatiin kiireettä ja kaikessa rauhassa perehtyä metodeihin, teorioihin, invariansseihin – ja elävään elämään.

Nyt valttia ovat suoritukset ja saavutukset. Mitä nuorempana aloitat, nopeammin opiskelet ja joutuisammin valmistut sitä parempi.

Veronmaksajien ja työmarkkinoiden kannalta hopun ymmärtää. Sitä oudompaa on opiskelijoiden kiivailu kiireen puolesta.

TYY:n kellokkaat Elias Laitinen ja Jukka Vornanen ovat löytäneet mainion selityksen opiskelun viipeisiin. Syntipukki on yleinen asevelvollisuus, koska valtaosa ikäluokan miehistä joutuu olemaan vähintään vuoden ajan sivussa opintoputkesta (TS 7.5.).

Herrojen ratkaisu pulmaan on joustavoitettu asevelvollisuus, jonka voisi suorittaa yhden lukuvuoden sisällä. Muina etuina olisivat muun muassa riittävän pitkät opintolomat pääsykokeisiin osallistumista varten.

Sangen nerokasta. Mutta miksi ei vietäisi ideaa vielä vähän pidemmälle.

Hoidetaan asevelvollisten armeijapalvelus akateemisena kirjekurssina. Ei tarvitse tulevien maisterien haaskata kallista aikaansa rättisulkeisiin, eikä pelkän peruskoulun käyneiden kanssa yömarssilla valvomisiin.

(02) 269 3299

juhani.heimonen@turunsanomat.fi

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.