Lauantai 18.11.2017Tenho, Jousia, Max

Suomen ote lipsuu Venäjä-tutkimuksessa

Itäinen naapurimme Venäjä on eittämättä suurvalta. Se on ollut sitä kauan ja taitaa olla jatkossakin.

Suomi on puolestaan Venäjä-tutkimuksen ja naapuriin liittyvän asiantuntemuksen suurvalta. Näin olemme ainakin luulleet ja toisillemme uskotelleet. Oikeasti tilanne taitaa olla saman suuntainen kuin hiihtourheilussa: elämme vanhojen muistojen varassa.

Olisi kyllä liioittelua sanoa, että asiat ovat huonolla tolalla. Tutkimusta tehdään monella taholla. Yksi vahva Venäjä-tutkimuksen toimija on Helsingin yliopistoon vuonna 1996 perustettu Aleksanteri-instituutti.

Tieteellisen työnsä ohella instituutti järjesti viime syksynä alan tutkijoiden keskustelutilaisuuden, jonka pohjalta julkaistiin torstaina raporttikirja Vie osaaminen yhteiskuntaan, Venäjän ja itäisen Euroopan tuntemuksen uudet suuntaviivat.

RAPORTISSA HELSINGIN yliopiston Venäjän kielen ja kirjallisuuden professori Arto Mustajoki syleilee suurella antaumuksella suomalaista Venäjä-tutkimusta ja -kirjallisuutta.

Hänen mukaansa Suomi ei ole vain suhteellisesti vaan myös absoluuttisesti merkittävä tekijä maailmalla. Mustajoki laskee, että suomalaisten osuus koko maailman Venäjä-tutkimuksesta on viisi prosenttia.

Helsingin yliopiston dosentti Christer Pursiainen ynnäilee toisenlaisia laskutoimituksia. Hänen mukaansa yliopistojen valtio-opin laitoksilla tunnetaan vain laimeaa kiinnostusta Venäjään. Esimerkiksi Turun yliopistossa on 20:n viime vuoden aikana tehty kahdeksan Venäjä-aiheista valtio-opin pro gradu -tutkielmaa.

Samat kriteerit täyttäviä väitöskirjoja on Pursiaisen selvityksen mukaan Turussa tehty tällä vuosituhannella vain yksi ainoa. Muut yliopistot eivät ole kovin paljon parempia.

Pursiainen ei oikein kiittele tutkimuksen laatuakaan, vaan toteaa, että tutkijoiden kirjoittelu Venäjän politiikasta on lähinnä alaviitteillä varustettua journalismia. Tässä kohtaa ei oikein tiedä, pitäisikö journalistien olla tyytyväisiä oman tuotannon laadusta vai tarkoittaako Pursiainen, että journalismi on kirjallisen tuotannon alinta laatuluokkaa.

Puolustusministeriön tutkimusjohtaja Juha Martelius säestää Pursiaista. Marteliuksen mukaan Suomessa on laadukasta Venäjä-osaamista, mutta se kohdistuu osin toisarvoisiin asioihin.

Kovaan turvallisuuspolitiikkaan eli Venäjän sotilaspolitiikkaan ja sen taustoihin liittyvä tutkimus on Marteliuksen mukaan Suomessa valitettavan vähäistä.

Ongelmista kertoo sekin, että Maapuolustuskorkeakoulun Venäjä-professuuri jäi täyttämättä pätevien hakijoiden puutteessa. Joissakin ministeriöissä on tällaisessa tapauksessa tyydytty sopiviin hakijoihin, mutta tässä se ei toiminut.

SEKÄ PURSIAINEN että Martelius ovat sitä mieltä, että mielenkiintoista tutkittavaa Venäjällä olisi kosolti. Suuriin politiikan ja turvallisuuden kysymyksiin ei ole oikein haluttu tarttua.

Venäjän poliittisen järjestelmän luonne, vakaus ja tulevaisuus eivät saisi jäädä suomalaisten tutkijoiden mielenkiinnon ulkopuolelle. Venäjän kansainvälisen aseman kehittyminen on erittäin mielenkiintoisessa vaiheessa. Kiinan vahvistuminen vaikuttaa naapuriimme, mutta antaako se nostetta vai vaikeuttaako se naapurimme asemaa.

Venäjällä on parhaillaan menossa laaja aseistuksen ja muun sotakaluston uudistusohjelma, joka nielee valtavasti rahaa ja sitoo maan tuotantokoneistoa. Martelius arvioi, että tämän ohjelman analysoinnissa olisi työsarkaa tutkijoille. Tulokset voisivat kertoa laajemminkin Venäjän toimeenpanokyvystä.

Venäjän selkeä tavoite on pysyä omaa etuaan tarkoin varjelevana suurvaltana, vaikka se avautuvassa maailmassa onkin haastavaa.

Suomikin voi yrittää sinnitellä Venäjä-tiedon suurvaltana, mutta Aleksanteri-instituutin raportti ei anna tilanteesta kovin rohkaisevaa kuvaa.

Veikko Valtonen
Kirjoittaja on Turun Sanomien toimituspäällikkö

veikko.valtonen@ts.fi

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.