Maija Palmer:

Lauletaanpa taas!

"Football’s coming home, it’s coming.” Jalkapallo tulee kotiin. Toissa tiistain jälkeen, kun Englanti oli voittanut Kolumbian ja päässyt jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen neljännesfinaaliin tuota kappaletta on laulettu jokaisessa pubissa ja soitettu tauotta radiossa.

Englanti ei ole voittanut jalkapallomatsia rankkareilla sitten vuoden 1996. Rankkarihäviöt ovat olleet kuin maan päälle langettu kirous jonka nuori 2018 joukkue on nyt rikkonut. Lauantain voitto Ruotsia vastaan ja pääsy semifinaaliin oli pelkkää bonusta. Kävi loppupeleissä miten kävi, tämä joukkue palaa Englantiin sankareina.

Jalkapallointoilu on minulle edelleen täällä arka asia. Sen merkit ja liput ovat vaarallisen lähellä äärioikeistoryhmien symboleja. Jalkapallofanien suosima Pyhän Yrjön punainen risti valkoisella pohjalla on sama joka liehuu English Defence Leaguen marsseissa.

Lipuista kannattaa vähän selittää: Britannian puna-sini-valkoisen lipun ja Englannin puna-valkoisen ristin välillä on suuri ero. Britannian unionin lippua näkee täällä joka paikassa. Se pisti serkkuani silmään kun hän vieraili meillä: lippu oli joka porkkanapussin ja lihapakkauksen kulmassa. Kauppakassin sisältö vaikutti hänestä kumman kiihkoisänmaalliselta. Mutta se on kuin taustamusiikkia, samaa vanhanaikaista tapaisänmaallisuutta kuin kuningattaresta pitäminen ja anglikaaniseen kirkkoon kuuluminen.

Pyhän Yrjön lippuun taas liittyy agressiivisempaa uhoa, ja usein ulkomaalaisvihaa. Se on pelottavaa, varsinkin siilitukkaisten valkoisten miesten käsissä.

Poistuvatko nämä assosiaatiot kun näkee punaristin maalattuna pienen, jalkapallopeliä seuraavan tytön poskeen? En tiedä.

Lisäksi minua vaivaa tuo "jalkapallo kotiin"-asenne. Englantilaiset uskovat, että heidän tulisi voittaa jalkapallon maailmanmestaruus ainakin joka toinen kerta koska he ovat pelin keksineet. Sama pätee demokratiaan. Britit pitävät itseään poliittisesti valveutuneempia kuin muut koska täällä on pitkä demokraattinen historia.

Britannia haluaa demokratiansa takaisin Euroopan diktaattorien hampaista. Ja jalkapallonsa.

Vuonna 1996, jolloin kappale Football's coming home sävellettiin, uskottiin lujasti, että Englanti toisi voiton taas kotiin kolmenkymmenen vuoden vääryyden jälkeen. Kuusikymmentäluvun voitto on täällä yhtä legendaarinen kuin toisen maailmansodan ilmataistelut ja Winston Churchillin puheet. Kun näin ei tapahtunut monet olivat epäuskoisen pettyneitä. Hehän uskoivat lujasti – miksei se riittänyt? Tässä voisi nyt tehdä brexit-vertauksen, mutten taida jaksaa.

Osa nykyisestä Englannin joukkueesta ei ollut edes syntynyt vuonna 1996. Kappaleen säe: “...kolmenkymmenen vuoden kipu ei estänyt unelmointia…” olisi nyt 52 vuotta, joka ei rimmaa läheskään yhtä hyvin. Mutta lauletaanpa taas.

Olen yrittänyt pitää katkerat ajatukset kurissa. Tämän kummallisen, toivorikkaan viikon ajan tämä maa on tuntenut epätavallista yhteishenkeä. Joku huomautti, että ensimmäiseen kertaan kahteen vuoteen voi laulaa kansallislaulua tuntematta itseään kansalliskiihkoilijaksi.

Monet ovat huomauttaneet, että Englannin joukkue on taustaltaan monikansallinen, melkein puolet ovat tummaihoisia. Harry Kanella on irlantilainen perhetausta. Raheem Sterling ja Danny Welbeck ovat maahanmuuttajien poikia. Eric Dier vietti lapsuutensa Portugalissa. Ainakaan näistä ulkomaalaistaustoista ei valiteta.

Twitter:@maijapalmer

Kirjoittaja on Financial Timesin toimittaja Lontoossa.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.