Antti Pihlakoski:

Huippu-urheilujärjestelmäämme lisätehoa

Kesäkuussa julkaistiin opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta huippu-urheilun yhteiskunnallinen perustelu. Hyvän valmisteluprosessin lopputulos kiteytyy ajatukseen, että huippu-urheilu on yhteiskuntaan erottamattomasti kuuluva elämänala, joka tuottaa iloa ja hyötyä niin yhteiskunnalle kuin yksilöillekin.

Huippu-urheilua pidetään tärkeänä, koska se opettaa hyvää kilpailua ja muita elämäntaitoja. Huippu-urheilu näyttää, ettei mahdoton olekaan mahdotonta. Se rakentaa yhteisöllisyyttä ja sen tapahtumat antavat yhteiskunnalle enemmän kuin ne ottavat. Huippu-urheilu vahvistaa myös kansallista identiteettiä.

Meistä suomalaisista yli 70 prosenttia kiinnostaa urheilijoidemme menestys. Sama määrä kokee, että huippu-urheilijat tarjoavat myönteisiä esimerkkejä, joita muut voivat seurata. Suuri enemmistö kokee saavansa hyvää mieltä huippu-urheilun seuraamisesta.

Huippu-urheilun merkityksellisyyden vuoksi valtiot panostavat yhä enemmän urheilijoittensa menestykseen. Urheilu on myös kaupallistunut. Se on yhä useammalle kiinnostava mahdollisuus parempaan elämään.

Kilpailu on siis kiristynyt. Eri lajien arvokisoissa ja mitaleilla on yhä uusia maita. Kun Helsingin yleisurheilun MM-kilpailuissa 1983 oli mukana 136 maata, on ensi viikolla Tampereella alkavissa nuorten MM-kilpailuissa jo 160 ja aikuisten MM-kilpailuissa yli 200 maata. Viime talven olympialaisissa oli 92 maata – kymmenen enemmän kuin edellisellä kerralla.

Jotta Suomi menestyisi, tarvitaan toimintaan lisää tehoa. Huippu-urheilumme muutostyössä on osattu nostaa esiin olennaisia menestystekijöitä. Paljon on kuitenkin parannettavaa niin taloudellisessa tuessa, lahjakkuuksien identifioinnissa, kehittämisessä ja valmennuksessa, urheilijan tukemisessa uralla ja uran jälkeen, harjoitteluolosuhteissa, kilpailutoiminnassa kuin tutkimuksessakin. Jos kaikki olisi erinomaisesti, Helsingin kokoinen populaatio riittäisi nykyistä parempaan menestykseen.

Menestyviin kaltaisiimme maihin verrattuna Suomessa huippu-urheilua toteutetaan varsin hajanaisesti. Verrokkimaissa toiminta on keskitetympää.

Parhaat harjoittelevat parhaiden kanssa parhaissa olosuhteissa parhaiden valmentajien ja tukihenkilöiden läsnä ollessa. Tämä onnistuu, kun valta, vastuu ja resurssit ovat keskitetymmin yhden tahon hallussa. Johtaminen ja toiminnan koordinointi on helpompaa ja tehokkaampaa.

Tässä on kipeimmin korjausta vaativa asia suomalalaisessa järjestelmässä, jossa koordinaatio- ja johtamisvastuu on urheilujärjestöillä, mutta raha ja hämmästyttävän pieniin detaljeihin menevät rahoituspäätökset tiukasti mikromanageerauksessa sokeutuneella ministeriöllä. Suomalainen nykymalli on näiltä osin sekasikiö. Se ei ole valtio- eikä järjestöjohtoinen, vaan siinä hankalassa välimaastossa.

Järjestöpuolella suomalaisessa urheilussa on saatu viime vuosina paljon uudistuksia aikaan. Useiden aiempien keskusjärjestöjen sijaan koko suomalaista liikuntaa ja urheilua koordinoidaan ja johdetaan nyt Olympiakomiteassa.

Jotta Olympiakomitealle saataisiin edellytyksiä kääntää niin liikunnan kuin huippu-urheilun trendit nousuun, tulee sillä antaa vähintään valmisteluvastuu liikunnan ja urheilun määrärahojen käytöstä. Se toisi kaivattua lisätehoa.

Kirjoittaja on Kansainvälisen
ja Euroopan yleisurheiluliiton hallituksen jäsen.

Kirjoita uusi viesti



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Lisätehoa Pihlakosken tyylillä
"Jotta Olympiakomitealle saataisiin edellytyksiä kääntää niin liikunnan kuin huippu-urheilun trendit nousuun, tulee sillä antaa vähintään valmisteluvastuu liikunnan ja urheilun määrärahojen käytöstä. Se toisi kaivattua lisätehoa."

Tästä "lisätehosta" on hyviä esimerkkejä viime vuosi
na ministeriön tekemien taloustarkatusten tuloksista kertovissa tarkastusraporteissa: merkkipäivälahjoja komitean työntekijöille, kestityksiä , palkkakattojen kiertämistä perusteettomien kilometrikorvausten avulla, hankintoja ilman kilpailutusta jne. "Raha ja hämmästyttävän pieniin detaljeihin menevät rahoituspäätökset tiukasti mikromanageerauksessa sokeutuneella ministeriöllä". Miksi urheilun rahankäytön valvonta ei saisi olla yhtä tarkaa kuin muiden alojen tukien käytön valvonta?
Kirjoita vastaus viestiin



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.