Joni Pyysalo:

Portinvartijoista

globaaliin

kulttuurikilpaan

1990-luvun puolivälin kirjallisuuslehti esitteli alan portinvartijoita, jotka päättivät, kenestä tehtiin kirjailija. Kirjallisuus oli saanut varttua rauhassa sotien jälkeen, kun kaikesta oli pula, paitsi paperista. Kirjoja kirjoitettiin, painettiin, ostettiin ja lainattiin, eikä television, radion ja populaarikulttuurin lisääntyvästä tarjonnasta huolimatta korkeatasoista sisältöä ollut liikaa. Kirjat olivat keskeinen sivistyksen, tiedon, elämysten, viihteen ja yhteiskunnallisen keskustelun lähde, mistä viesti sekin, että kevään ja syksyn uutuuskirjat listattiin suurissa päivälehdissä.

90-luvun alussa kirjallisuus näytti kukoistavalta: julkaistut kirjat saivat palstatilaa, myyntitulot sekä valtion ja säätiöiden tuki jakautuivat lukumäärältään harvoille kirjailijoille. Vuosikymmenen loppupuolella alkaneen pienkustantamobuumin myötä kirjailijoita on nykyään moninkertaisesti ja kymmenet pienkustantamot ovat vakiinnuttaneet toimintansa, usein erikoistumalla vaikka runoihin, dekkareihin tai elämäntapaoppaisiin. Buumin mahdollisti teknologia, tekstinkäsittely- ja painokulujen aleneminen, mutta myös kustantamojen ja portinvartijoiden uneliaisuus maailman ja markkinan muutoksessa.

Kirja-ala elää seuraavaa murroskautta lukemisen hävitessä vapaa-ajastamme käytävässä kilpailussa, jonka suurin voittaja on mobiililaite yhä addiktoivampine peli-, some-, radio- ja netti-tv-sovelluksineen. Eivät pelkät kirjat, vaan kaikki kulttuurituotteemme joutuvat mittelöön globaalien brändien, trendien ja markkinointikoneistojen kanssa.

Heikko asiantuntemus ja itsetunto vaikeuttavat kilpailuasetelmaa: on helppo vähätellä omaa kulttuuria, jonka harva ilmiö tunnetaan, saati leviää muualle. Panos-tuotos-suhdekin on huono, pienen markkinan menestys ei tee maailmankuuluksi tai rikkaaksi.

Keskustelun kärjistyessä rajojen sulkemiseen tai kulttuuriseen omimiseen kannattaa ymmärtää, että kulttuurit ovat eläviä historian siivilöitä, joihin tarttuu tahatonta ja sattumanvaraista. Ylivertaisia suomalaisia asioita on ehkä vain kaksi: kielen ilmaisuvoima ja puukko.

Jaksammeko uskoa huippu-urheilun tapaan, että suomalaisosaaminen riittää maailman kärkeen tieteessä, viihteessä, taloudessa tai politiikassa? Ja ymmärrämmekö, etteivät kulttuurituotteet ole urheilutulosten tavoin yhteismitallisia, vaan kansallisia ja kulttuurisidonnaisia: vaikka suomeksi kirjoitettaisiin ihmiskunnan paras romaani, maailman valtakielissä ja -kulttuureissa sitä ei ehkä tunnustettaisi.

Portinvartijakulttuurin valta-aika on jäämässä muistoksi, kritiikki-instituutiokin kriisissä ja kuluttajat tottuneet tekemään ja perustelemaan valintansa. Miksi valita muuta kuin haluaa? Miksi laventaa ymmärrystä, kun nykyinenkin riittää? Miten saada suuri yleisö kiinnostumaan muustakin kuin valtavirtaviihteestä? Miksi tukea kotimaista kulttuuria, kun korkealaatuista tuontitarjontaa riittää?

Historiallinen kilpailutilanne voi olla positiivinen haaste kulttuurillemme: tuotteiden ja markkinoinnin on oltava yhä ajatellumpaa ja korkeatasoisempaa.

Identiteettimme, ajattelumme ja yhteiskuntamme määrittyy jatkuvassa kulttuurisessa dialogissa, jossa käsittelemme myös historiamme seurauksia. Me emme ole plagioitavissa tai korvattavissa toisilla, eikä kukaan muu pysty tuottamaan parempaa ymmärrystä meistä itsestämme.

Kirjoittaja on kirjailija ja toimittaja.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.