Elina Pirjatanniemi: Kansainvälinen yhteistyö tutkimuksen elinehto

Työpaikan käytävällä on kova mekkala. Vaihtelevilla aksenteilla kailotetun englannin kielen lomaan sekoittuu naurua. Tunnistan kiljumisen seasta maiden nimiä: Brasilia, Saksa, Islanti, Uruguay. Jalkapallon maailmanmestaruuskisat ovat alkaneet.

Yhtäkkiä käytävä hiljenee. Mölisijät lähtivät etsimään televisiota.

Lähes koko maailman pysäyttävä mediatapahtuma alkaa samalla viikolla, kun meillä on käynnissä kansainvälinen intensiivikurssi väitöskirjatutkijoille. En näin ollen ole ehtinyt miettiä jalkapallon syvintä olemusta kovinkaan paljon. Voittajaa olen toki veikannut, jalkapallohullut työkaverini ovat pitäneet siitä huolen.

Väitöskirjaa kirjoittavat ihmiset ovat mitä parhainta seuraa. Nuorten tutkijoiden kunnianhimo ja innokkuus tarttuvat. Vaikeimmatkin ongelmat tuntuvat mahdollisilta ratkaista. Erinomaisen hauskaa on silloin, kun väitöskirjatutkijoita on paikalla iso porukka eri maailmankolkista.

Kansainvälinen yhteistyö ei ole vain mukavaa, vaan se on itse asiassa tutkimuksen elinehto. Yksi kansainvälistymisen väylä on niin kutsuttu kotikansainvälistyminen, jolla tarkoitetaan kansainvälisten kokemusten hankkimista omassa kotimaassa. Tällaista luksusta on meillä ollut tarjolla koko viikko.

Turkulaiset korkeakoulut ovat mitä parhaimpia kotikansainvälistymisen alustoja. Meillä on kansainvälisiä tutkinto-ohjelmia ja tutkijakoulutusverkostoja, monet kollegamme ovat jo ulkomaalaisia ja me järjestämme kansainvälisiä seminaareja sekä konferensseja. Nämä kaikki ovat kotikansainvälistymisen välttämättömiä edellytyksiä, mutta lisäksi tarvitaan muutakin.

Kansainvälisyydestä puhuttaessa meiltä unohtuu usein, että kansainvälistyminen on ennen kaikkea muualta tulleen kohtaamista kanssaihmisenä. Kyse on luottamuksellisten suhteiden luomisesta ja ystävystymisestä.

Näiltä osin meillä suomalaisilla on vielä paljon opittavaa. Liian usein Suomessa asuva tai vieraileva ulkomaalainen tutustuu lähinnä vain toisiin ulkomaalaisiin. Monelle ulkomaalaiselle Suomi opettaa erityisesti yksinäisyyden sietämistä. Emme päästä lähelle. Suomesta voidaan palata kotiin ilman yhtäkään täkäläistä ystävää. Se on surullista.

Tiimissäni on ollut joitakin vuosia väitöskirjaa valmisteleva kamerunilaismies. Muutamassa kuukaudessa hän puski läpi suomalaisen varautuneisuuden, ystävystyi lähes jokaiseen tapaamaansa ihmiseen ja hankki itselleen "varaäidin" perheineen.

Hän on myös se, joka tutustuu aina kaikkiin Ihmisoikeusinstituutissa vieraileviin ulkomaalaisiin, olivatpa he täällä päivän, viikon tai kuukausia. Toisen ihmisen mukaan ottaminen on hänelle luontainen tapa olla ja elää.

Hänen väitöskirjansa on valmistunut ja elämä kuljettaa hänet pian toisaalle. Toivon koko sydämestäni, että me olemme oppineet jotakin hänen sosiaalisesta kyvykkyydestään. Kunpa hänen konkreettiset keinonsa toivottaa toinen ihminen tervetulleeksi olisivat tarttuneet ikiajoiksi näille käytäville.

Mutta nyt minun pitää lopettaa. Iloisesti möykkäävät väitöskirjatutkijat palasivat ilmoittamaan, että kampukselta löytyi televisio. Me lähdemme siis koko porukalla syömään ja katsomaan kisojen ensimmäistä ottelua.

Kirjoittaja on Åbo Akademin ihmisoikeusinstituutin johtaja
ja Turun yliopiston dosentti.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.