Osmo Rauhala:

Taide ja vuosi 1918

Sata vuotta sitten Suomessa käydyn sodan muistelu lisää yleistä tietoa tuon ajan tapahtumista. Totuudet maan jakaneista taisteluista 1918 olivat pitkään kovasti puna-valkoisia. Harmaansävyjä näkyi keskustelussa harvemmin.

Yleensä voittaja kirjoittaa historian, mutta meillä myös hävinneiden ääni kuuluu edelleen. Varsinkin sodanjälkeisessä taiteessa on kuvattu punaisen puolen motiiveja ja kohtaloita ymmärtäen. Jopa niin, että fiktio alkaa vaikuttaa faktalta.

Väinö Linnan Täällä pohjantähden alla -romaania luetaan lähes dokumenttina itsenäistymisen ajasta. Fiktiona se onkin merkittävä, mutta vasta viime aikoina on kerrottu, etteivät esimerkiksi kirjassa kuvatut torpparit olleet keskeinen ja yhtenäinen ryhmä vallankumousyrityksessä 1918. Torppareita taisteli molemmilla puolilla lähes yhtä paljon. Siltä osin Linnan teoksesta saa kovin erilaisen kuvan.

Sotien jälkeen sekä historiankirjoittajien että kulttuuriväen maailmankuva on vaikuttanut paljolti tulkintaan siitä, miten ja miksi meillä sodittiin 1918. Jopa sodan nimeäminen jakoi ihmiset poliittisesti eri leireihin. Siksi onkin ollut kiinnostavaa nyt lukea aikakauden taiteilijoiden ajatuksia tapahtuneesta.

Taidepiirit olivat 1900-luvun vaihteessa suomalaisuuden kannalla, ja useimmat kulttuurivaikuttajat kannattivat maan itsenäistymistä. Kun osa työväenliikkeestä päätti vuoden 1918 alussa nousta aseisiin laillista eduskuntaa vastaan, suhtautuivat monet taiteilijat kapinaan kielteisesti.

Suomessa oli juuri pidetty eurooppalaisittain varsin demokraattiset vaalit. Toteutunut haave omasta kansasta omassa valtiossa riskeerattiin monen mielestä kumouksessa. Punaisia tuki Venäjällä vallan ottanut neuvostojohto, ja heidän yhteisen voittonsa pelättiin johtavan harvainvaltaan ja pahimmillaan paluuseen toisen maan alaisuuteen.

Kirjailijat Ilmari Kianto ja V.A. Koskenniemi arvostelivat tiukimmin punaisten tekoja ja motiiveja. Ajatuksia myötäilivät Juhani Aho ja Eino Leino. F.E. Sillanpää kritisoi niinikään punaisia, mutta nuhteli myös valkoisia punavankien kohtelusta. Säveltäjä Jean Sibelius toivoi valkoisten voittoa, samoin kollegansa Toivo Kuula.

Valkoisten puolella runoilija Juhani Siljo menehtyi sotatilanteessa. Maalarit Eero Nelimarkka ja Akseli Gallen-Kallela toimivat myös valkoisten rintamalla, samoin Gallen-Kallelan poika Jorma, taiteilija, joka kaatui myöhemmin ensimmäisten joukossa talvisodan alussa 1939.

Akseli Gallen-Kallela toimi ylipäällikkö Mannerheimin adjutanttina.

Kultakauden kulttuuriväki kannatti pääosin valkoisia, mutta taidekenttäkin jakautui eri leireihin. Voimakkaimmin punaisia tukivat kirjailijat Algot Untola ja Aarne Orjatsalo. Vasemmistolainen maailmankuva nousi joidenkin mielessä tärkeämmäksi kuin itsenäinen Suomi.

Vuoden 1918 tapahtumat voidaan nähdä vallankumousyrityksenä, sotana sen torjumiseksi ja itsenäisyyden säilyttämiseksi. Siihen liittyi vanhan isäntämaan joukkojen poistaminen Suomen alueelta. Neuvostoliitolla ja Saksalla oli sodassa roolinsa ja omat motiivinsa. Lopulta väkivaltaan johti maan sisäinen poliittinen ja ideologinen valtataistelu.

Vuosikymmenten myötä kipeää aihetta osataan käsitellä entistä avoimemmin ja puolueettomammin, toivottavasti myös taiteen keinoin.

Kirjoittaja on taidemaalari ja maanviljelijä.

Kirjoita uusi viesti



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Kiitos!
Kerrankin erinomainen ja järkevä kirjoitus aiheesta. Kiitos!
Kirjoita vastaus viestiin



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
Tosiasioista vaietaan.
Osmo Rauhalan kirjoitus on harvinaisen suoraselkäinen.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö totesi tämän vuoden alussa, että vuoden 1918 sota oli sisällissota.

Akateemikko Tauno Nurmela (1907-1985) oli samasta asiasta kuitenkin eri mieltä. Hän lausui televisiohaastattelussa joskus 70-luvun alkupuolella vuoden 1918 sodan olleen vapaussota.

Kyseistä ajankohtaisohjelmaa ei kuitenkaan löydy Ylen internetsivuilta. Minne ja miksi tuokin dokumentti lie kadonnut?
Kirjoita vastaus viestiin



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
Vast: Tosiasioista vaietaan.
Mikä se sellainen ”vapaussota”, johon tarvittiin 12 000 - 14 000 saksalaista sotilasta tukemaan vapaussotaa. Hinnaksi oli määritelty ”itsenäisen” Suomen täydellinen poliittinen, sotilaallinen ja taloudellinen alistuminen Saksan keisarikunnan tarpeisiin. Suomen onneksi keisarillinen Saksa antautui marraskuussa 1918 eikä Suomi jäänyt Saksan siirtomaaksi, johon kuningaskin piti haettaman Saksasta. Päätös kuningaskunnasta tehtiin eduskunnassa porvarivoimin, Eduskunnassa kuningaskunnan puolesta äänesti 88 edustajaa. Koko vasemmisto oli poissa yhtä lukuunottamatta, joko vankileireillä, teloitettuina, estettetyinä osallistumasta tai Venäjälle paenneina. Sellaista oli ”vapaussodan” tuoma demokratia Suomessa 20-luvun alussa.
Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
Vast: Tosiasioista vaietaan.
"Mikä se sellainen ”vapaussota”, johon tarvittiin 12 000 - 14 000 saksalaista sotilasta tukemaan vapaussotaa."

On tosiasia, että mm. Vladimir Iljitš Lenin odotti Suomen tippuvan Neuvostoliiton käsiin kuin mätä omena.

Olisiko niin ollut parempi?


Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
Tosiasiat pielessä
Osmo Rauhalan historiatiedot vaikuttavat erittäin hatarilta ja - tarkoitushakuisilta. Oikaistavaa olisi paljon, mutta tässä pari esimerkkiä: Torpparien vähäinen osuudesta ei todellakaan ole kerrottu "vasta viime aikoina". Professori Viljo Rasila selvitti torppariväestön lukumääräisen osuuden kaatuneiden jakautuman perusteella vuonna 1968 tutkimuksessaan Kansalaissodan sosiaalinen tausta, siis 50 vuotta sitten! - Suomen itsenäistymistä ajoivat vuonna 1917 voimallisimmin juuri sosialistit. Tosiasiallinen päätös Venäjästä irtautumisesta tehtiin eduskunnan istunnoissa 15.11.1917. Irtautumisen puolesta äänestivät maalaisliitto, sos.dem. puolue sekä muutama ns. porvarillinen itsenäisyysmies. Lisäkdi SDP:n edustajilla, esim. K. H. Wiikillä, oli erittäin tärkeä merkitys tunnustuksen hankkimiseksi itsenäisyydelle Venäjän bolsevikkihallitukselta (tästä esim. Eino Ketolan väitöskirja, 1987).
Kirjoita vastaus viestiin



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.