Kolumnit

Suomi torjui kansallista hätätilaa

Kolumni | Turun Sanomat 17.9.2012 04:16 |

Kesä 1962 oli poikkeuksellisen kylmä ja sateinen. Hallaa esiintyi etelässäkin monin paikoin, rankkasateet lakosivat viljaa ja tulvivat pelloille. Varsinais-Suomen Maanviljelysseurasta kerrottiin (TS 1.9.), että viljan tuleentuminen on kolme, jopa neljä viikkoa myöhässä. Katovuosi on tullut, mutta vielä on toiveita jonkinlaisesta sadosta, jos pian saadaan kuivat ja lämpimät korjuuilmat.

V-S:n viljelijät vaativat 5.9. MTK:ta toimimaan siten, että sotilaita saadaan nopeasti ”reserviin” helpottamaan maatalouden työvoimatilannetta. Poutasäiden sattuessa tilanne räjähtää käsiin; silloin on nopeasti pelastettava sadosta mikä pelastettavissa on. Työvoiman tarvetta lisää peltojen märkyys. Missä pellot eivät kanna puimureita, siellä vilja on korjattava vanhoin konstein.

KUTEN AIKAISEMPINA vaikeina syksyinä, MTK pyysi 6.9. tiloille aputyövoimaa puolustuslaitokselta. Valtioneuvosto päätti 13.9. luovuttaa varusmiehiä sadonkorjuuseen. Puolustusvoimain komentaja päätti maataloustöiden vuoksi peruuttaa Lounais-Suomen osalta 2. divisioonan sotaharjoituksen, johon piti osallistua noin 2 000 miestä syyskuun 18. päivästä alkaen. Myös Pohjois-Suomen sotaharjoitus, johon oli syys–lokakuun vaihteessa tulossa 10 000 miestä, peruutettiin.Turun varuskunnasta ensimmäiset 150 sotilasta lähtivät 15.9. V-S:n tiloille.

Puolustusvoimat antoi mahdollisuuden kertausharjoituksiin osallistuville miehille harjoitusten keskeyttämiseen, harjoituksiin kutsutut saivat anomuksesta lykkäystä syy–lokakuun aikana. Rajavartiolaitos valjastettiin samanlaiseen toimintaan kuin puolustuslaitos.

Puolustuslaitos keskitti töihin pian melkoisen armeijan. Syyskuun puolivälin jälkeen maataloustöissä oli 5 600 varusmiestä, ja lisäksi työlomalle oli päässyt 3 000 miestä.

KOULULAITOS VALJASTETTIIN mukaan. Kouluhallitus kehotti kouluja antamaan varttuneille oppilaille kansa- ja kansalaiskoulussa perunannostoloman lisäksi ylimääräisiä lupapäiviä sadonkorjuutyöhön. Myös oppikouluissa voitiin tällaisia lomia myöntää.

Mukaan lähtivät monet muut oppilaitokset yliopistoja ja korkeakouluja myöten. Turun Yliopiston ylioppilaita patistelivat pelloille sekä rehtori Tauno Nurmela että ylioppilaskunta ja opiskelijajärjestöt.

Syyskuun 19. päivänä kaikki eduskuntapuolueet antoivat kaikille kansalaispiireille osoitetun vetoomuksen talkoohengen ja naapuriavun puolesta. Maataloutta kohdannut onnettomuus koskee koko kansaa, siksi kaikkien kansalaispiirien on lähdettävä mukaan. Myös työnantajia, järjestöjä ja yhteisöjä kehotettiin järjestämään tiloille työvoimaa. Monet talkooapuun ryhtyneet järjestöt ja yritykset haastoivat muita mukaan esimerkiksi yleisön osastossa.

SADON MENETTÄMISEN uhka koettiin laajalti kansalliseksi hätätilaksi. Sadonkorjuu muuttui miltei kansanliikkeeksi, ja Suomi sai katovuodesta vähintään torjuntavoiton. Onni onnettomuudessa oli säiden poutaantuminen syyskuun puolivälistä lähtien moneksi viikoksi. Lokakuun alkupuolella pelloilla oli TS:n arvion mukaan 20 000 henkeä lisätyövoimaa. Korjuurynnäkkö, johon olivat liittyneet myös työnvälitystoimistot, pelasti sadosta varmaan merkittävän osan.

Sadonkorjuun edistyessä huomattiin, että tilanne ei ole läheskään niin paha kuin oli arvioitu. TS kertoi jo 4. lokakuuta Maataloushallituksen laatimien satonäkymien valossa, että kesän aikana oli turhaan syntynyt ”eräänlainen paniikkimieliala”, ”ilmaisulle katastrofi ei ole löydettävissä katetta”. Lehti otsikoi: ”Satovahingot monin paikoin suuria, mutta katovuodesta ei syytä puhua.” Myöhemmin laskettiin kasvukauden peltoviljelyskasvien sadon jääneen vajaa viidennes edellistä vuotta pienemmäksi. Taloustieteilijät puhuivat ”osittaisesta kadosta”.

Veli Junttila

Kirjoittaja on filosofian maisteri