Kolumnit

Saamelaismuseon rakentajat

Kolumni | Turun Sanomat 20.8.2012 14:45 |

Turun Sanomat kertoi elokuussa 1962, että 25 Turun Yliopiston ylioppilasta oli aloittanut saamelaista kulttuuria esittelevän Lapin-kylän rakentamisen. Valtiolta oli saatu Inarin kirkonkylän vierestä Juutuanjoen rannalta noin seitsemän hehtaarin suuruinen alue kaunista hiekkakangasta. Sinne oli siirretty Vaskojoen varrella sijainnut 200 vuotta vanha Tirron kylä kaikkine rakennuksineen. Inarin Lapista oli kesän aikana kerätty jo paljon esineitä museota varten.

Alueelle rakennetaan myös vanhantyylinen poroaita sekä porolappalaisten kalastajien ja metsästäjien kotakylät yhden jalan varaan pystytettävine niliaittoineen. Museo on suunniteltu matkailun varaan. Alueelle järjestetään pysäköintialue sekä matkailijoiden vuokrattaviksi varataan vanhoja aittoja. Paikalla on jo leirintäalue.

INARIN SAAMELAISMUSEOTA, joka avattiin yleisölle 25.6.1963, olivat rakentamassa Varsinaissuomalaisen ja Pohjalaisen osakunnan ylioppilaat. Museon synnyllä on tärkeä yhteys 1950-luvun lopulla perustetun Turun Yliopiston Kevon tutkimuslaitoksen historiaan. Kevon laitoksen esimies professori Paavo Kallio oli museohankkeen merkittävä taustavaikuttaja, joka innosti ylioppilaat parikymmentä vuotta jatkuneeseen lapinkäyntiin.

Kallio kertoo Kevo-kirjassaan (1990), että Samii-Litton pitkäaikainen toiminnanjohtaja Juhani Nuorgam oli museoaatteen isä, joka ymmärsi oman kulttuurinsa arvon ja puhui sen tallentamisen tärkeydestä. Saatuaan tietää Norjan saamelaismuseon perustamisesta Kallio soitti Nuorgamille ja esitti, että tämän ideoima hanke tulisi panna heti alulle.

Tästä alkoi Kevon, osakuntien ja Saamelaisten Liiton kiinteä yhteistyö. Ensimmäisenä lähti liikkeelle pieni joukko Kevon biologeja, jotka 1959 aloittivat lähinnä ”symboliseksi” jääneen saamelaisten esineiden keräyksen Inarissa. Seuraavana kesänä päästiin vauhtiin, kun 12 osakuntalaista lähti suurella innolla kesäretkelle Inariin ja keräsi 853 saamelaista esinettä. Kallio kertoo, että vuonna 1962 siirrettiin museoalueelle pelkästään opiskelijoiden asiantuntemuksella talo, jonka pystyttämiseen museoviranomaisillakaan ei olut mitään huomauttamista.

Kesäleireille riitti vuosi vuodelta opiskelijoita. Työn loppuvaiheessa Turun Yliopiston kansatieteen opiskelijat sekä osallistuivat leiriin että ohjasivat museon pystyttämisessä.

KERÄYSRETKELLÄ 1960 oli mukana Turun Yliopiston Varsinaissuomalaisen osakunnan aktivisti Pentti Blom, jonka mukaan vuoteen 1973 mennessä osakuntalaiset keräsivät pitkälti toista tuhatta esinettä, ottivat lähes 300 valokuvaa ja osallistuivat noin 50 rakennuksen tai rakennelman pystyttämiseen. Museoleireille osallistui vuosien kuluessa parisataa suomalaista ja ulkomaalaista opiskelijaa. Myöhemmin kehitys ulkomuseosta saamelaisten kansallismuseoksi on jatkunut valtiovallan ja myös EU:n tuella. Saamelaismuseo Siidan nykyiset toimitilat valmistuivat vuonna 1998.

Blomin mukaan alkuvuosina ei kyselty yhteiskunnan rahoitusta. Tukea saatiin vain osakunnalta ja yliopistolta, jonka Kevon kävijöiden siivellä saatiin matkata Inariin. Keräysmatkoilla asuttiin teltoissa, elettiin omin eväin ja nautittiin vieraanvaraisuutta.

Keräystä ja rakentamista johtivat aluksi Nuorgam ja Kallio hyvin omaehtoisesti, muita auktoriteetteja ei ollut. Kallio opasti leiriläisiä, että vieraaseen kulttuuriin tulee suhtautua suurella varovaisuudella ja pieteetillä. Juhani Nuorgamista tuli osakuntalaisten hyvä ystävä, joka vieraili Turussa ja Varsinaissuomalaisessa osakunnassa.

Veli Junttila

Kirjoittaja on filosofian maisteri

TSTV - uusimmat