Perjantai 15.12.2017Heimo

Megumi Hayashi:

Minkä taakse jättää, sen edestään löytää

Nuorempi tyttäreni lähti Australiaan au pairksi. Se toi mieleeni ajan jolloin itse lähdin vaihtoon Suomeen yliopisto-opiskelujeni aikana. Lensin British Airwaysin lennolla Lontoon kautta Helsinkiin. Siihen maailman aikaan lennoilla oli vielä käytössä vuoden avoin lippu. Paluupäivä määrättiin vuoden päästä, kun lähdön aika lähestyi. Miten olen hakenut ja varannut lipun ilman nettiä?

Muistan, että silloin ilmestyi ABRoad-niminen matkailulehti, missä mainostettiin edullisia lentoja ja lento+hotelli -pakettimatkoja. Kai olen sitä lehteä selaillut, ennen kuin päädyin British Airwaysin lentoon.

Lennolla Lontooseen vieressäni istui tumma nainen. Kohteliaisuudesta kysyin mistä hän oli kotoisin. Hän aloitti pitkän tarinan: Hänen isänsä oli egyptiläinen ja äiti mauritiuslainen. Hän oli menossa tapaamaan sairasta isäänsä Geneveen. Hän oli mennyt naimisiin brittiläisen diplomaatin kanssa Kiinassa. He olivat muuttaneet Japaniin, missä heidän poikansa syntyi. Hän sanoi, että hänen oli vihdoin tarkoitus kertoa isälleen, että hän on naimisissa brittiläisen miehen kanssa ja että heillä on lapsi.

Hän näytti hermostuneelta ja syystäkin. Ihmettelin, että onpa hänellä tarina ja melkein haaveilin, olisipa minullakin näin värikäs kertomus. Jos silloin olisi ollut nykypäivän viestintävälineet, en tiedä olisiko hän pystynyt pitämään nämä asiat salassa vanhemmiltaan.

Nyt mietin miten itse vaihtoon lähdettyäni olin pitänytkään yhteyttä vanhempieni ja ystävieni kanssa?

Minulla ei ollut kärsivällisyyttä hengailla Facebookissa, mutta tykkäsin kirjoittaa kirjeitä. Kirjoitin pitkiä kirjeitä viikoittain. Joillakin kavereillani riitti viitseliäisyyttä kirjoittaa minulle takaisin. Niinpä oli vielä odottamisen hauskuus ja jännitys, tuoko posti jonkun kirjeen tänään. Milloin muuten olen kirjoittanut kirjeen viimeksi, käsin?

Silloin tällöin soitin vanhemmille puhelinkopista. En saanut puhuttua kauan ennen kuin kolikot tyhjenivät.

Puhelinkoppi on nyt nostalgiaa. Tänä päivänä tyttäreni kanssa voin soitella vaikka päivittäin.

Aika on muuttunut, mutta asiat, jotka pysyvät samana, ovat nuoremman sukupolven halu nähdä maailmaa ja vanhemman sukupolven huoli siitä, miten jälkikasvu pärjää maailmalla.

On vähän outo olo, että olen nyt vanhemman roolissa. Onko niin monta vuotta kulunut jo siitä, kun lähdin Japanista yhden matkalaukun kanssa ja taskut täynnä odotuksia.

Vanhempieni ja minun suhtautumiseni ero on se, että olen itse lähtenyt maailmalle ja tiedän pärjääväni hyvin. Minun vanhemmille ”ulkomaa” oli ja on edelleen pelottava paikka, missä kieliä ei ymmärretä ja asiat eivät tapahdu heille tuttuun tapaan. Silloin nuorempana melkein vihasin heidän kapeaa näkemystään maailmasta. He vastustivat minun vaihto-opiskeluun lähtöäni kaiken tavoin. Kun mietin elämää taaksepäin, olen nyt pahoillani kaikesta murheesta ja huolista, jotka olen heille aiheuttanut.

Isäni oli melkein 70-vuotias, kun hän astui ensimmäisen kerran lentokoneeseen tullakseen Suomeen. Kesti yli kymmenen vuotta taivutella häntä, että hänen pitää tulla ainakin kerran Suomeen, missä lapsenlapset asuvat. Hänelle pitää antaa aplodit, että hän vihdoin ylitti kynnyksen.

Se jää nähtäväksi, saanko omat lapsenlapseni jossain kaukana Suomen ulkopuolella. Miten minä reagoin silloin? What goes around, comes around.

Kirjoittaja on elinkeinoasiamies Turun Science Parkissa.

Kirjoita uusi viesti



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Kaunis kirjoitus
Oli ilo lukea tämä Megumi Hayashin kaunis kirjoitus, kiitos siitä!
Kirjoita vastaus viestiin



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.