Kolumnit

Nuorisofestivaali aiheutti paljon harmia

Kolumni | Turun Sanomat 23.7.2012 04:15 |

Helsingissä järjestettiin 28.7.–6.8.1962 Maailman nuorison ja ylioppilaiden VIII maailmankonferenssi. Tämä kommunistinuorten festivaali oli yleensä järjestetty sosialistissa maissa, poikkeuksena Wien 1959.

Suomessa valtion korkein johto ja muu esivalta kokivat festivaalin suorastaan painajaisena, sillä siitä tuli Juhani Suomen mukaan kylmän sodan ideologinen ja myös väkivaltainen osanäyttämö tuona aikana. Presidentti Urho Kekkonen ja hallitus yrittivät jo vuodesta 1960 lähtien torjua festivaalin tuloa, mutta ei riittävän ponnekkaasti, joten järjestelyorganisaatioiden takana ollut Nkp painosti tahtonsa läpi.

Helsinkiin kokoontui arvioiden mukaan jopa yli 12 000 nuorta 137 maasta, ja tapahtumia oli toista tuhatta. Helsingin katunuorisoa, pääosissa lättähatut, festivaali otti niin päähän, että se äityi väkivaltaiseen mellakointiin. Vieraat tietysti puolustautuivat. Kaduilla syntyi rajuja yhteenottoja, jotka poliisi sai vihdoin joukkovoimalla ratsuin, pampuin ja kyynelkaasun avulla talttumaan.

Eikä tässä kyllin. Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA järjesti Helsinkiin vastafestivaalin, joka yhdentoista järjestön voimin julisti omaa läntistä sanomaansa ja häiritsi kommunistien juhlintaa. CIA organisoi myös nuorten loikkauksia länteen.

PRESIDENTTI KEKKOSELLE tapahtuma aiheutti harmaita hiuksia. Suomen puolueettomuus kärsi pitkästä prosessista, olivathan länsivallat alun alkaen painostaneet Suomea kieltäytymään isäntämaan roolista. Myös raju toiminta hulinoitsijoita vastaan katsottiin Neuvostoliittoa myötäileväksi toiminnaksi.

Idässä virallisen Suomen viileä ja vastahankainen suhtautuminen ja joidenkin ylioppilas- ja nuorisojärjestöjen festivaalin aikana järjestetyn Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyspäivän boikotointi tulkittiin neuvostovastaisuudeksi, josta Moskova jurnutti pitkään. Kekkonen osallistui juhlaan sen suojelijana.

Kekkonen aikoi aluksi pitäytyä puolueettomana eikä osallistua varsinaisiin festivaalien tapahtumiin, mutta hulinoinnista suuttuneensa hän osallistui yhteen tilaisuuteen, Unkarin kansalliseen konserttiin. Presidentti antoi 2.8. tiedotteen, jolla moitti ankarasti pääkaupungin nuorisopiirejä "meitä suomalaisia hävettävän käyttäytymisen johdosta".

HEINÄKUUN 1962 loppupuolella alkoi TS:ään ilmestyä monista länsimaista uutisia epämuodostuneina tai kuolleina syntyneistä thalidomid-lapsista, joilla yleisimpiä vammoja olivat raajojen puuttuminen tai kehityshäiriöt. Varsinainen kohu maailmalla syntyi, kun Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy 2. elokuuta vaati lakisääteisiä toimia thalidomidien tapaisten vaarallisten lääkeaineiden kieltämiseksi. Tuon lääkkeen myynti onnistuttiinkin nopeasti estämään Yhdysvalloissa.

Ensimmäisenä nousi Englannissa kohu jopa noin 800 thalidomid-lapsesta. Länsi-Saksasta, jossa thalidomid oli kehitetty ja 1957 tullut markkinoille, kerrottiin pian, että maassa oli syntynyt 7 500 thalidomid-lasta joista 5 000 oli elossa. Paljon näitä tapauksia tuli esille muistakin maista, Ruotsista aluksi 150. Ruotsiin, jota pidettiin helpon abortin maana, alkoi tulla aborttianomuksia varsinkin Yhdysvalloista.

TS kertoi Suomen osalta elokuussa vain muutamasta epäillystä thalidomid-tapauksesta. Lääkintäviranomaiset arvelivat, että Suomessa tuon lääkkeen invalidisoimia lapsia ei löydy kovin paljon. Meillä thalidomidia oli myyty erinimisinä reseptilääkkeinä, mutta myynti kiellettiin joulukuussa 1961. Lääkkeen oli todettu auttavan raskaudenaikaiseen pahoinvointiin ja rauhoittavana lääkkeenä myös unensaantiin. Lääke todettiin sikiölle erittäin vaaralliseksi 3–8 raskausviikoilla.

Veli Junttila

Kirjoittaja on filosofian maisteri

Sarjassa kerrotaan uutisista 50 vuoden takaa.

TSTV - Uusimmat