Lauantai 18.11.2017Tenho, Jousia, Max

Antti Pihlakoski: Amatöörejä ja ammattilaisia

Suomessa on virinnyt keskustelu siitä pitäisikö Olympiakomitean tukia keskittää harvemmille urheilulajeille. Huippu-urheilumenestyksen ja olympiamitalien kannalta olennaista olisi kuitenkin pohtia miten Suomea muutetaan yhteiskuntana huippu-urheilua laajasti tukevaan suuntaan. Kehitys ei ole yksilölajien osalta ollut tässä suhteessa rohkaisevaa.

Joukkuelajit ovat lisänneet suosiotaan. Siinä missä jalkapallo on maailmalla ykköslaji, on jääkiekko sitä Suomessa. Ilahduttavaa on ollut myös lentopallon ja koripallon eteenpäin meno. Salibandy on myös hyvin suosittua. Olympiamenestystä voi realististesti odottaa vain jääkiekolta.

Joukkuelajien kilpailujärjestelmä jauhaa viikoittain lipputuloja, jotka ovat osaltaan lisänneet ammattimaisuutta: valmentajat ja urheilijat ovat yhä useammin päätoimisia. Yksilölajeissa tilanne on päinvastainen. Vuosikymmenten aikana tapahtunut kehitys on ajanut ne ahtaalle.

Siinä missä joukkuelajin mestaruussarjalainen saa palkkaa, sinnittelee yksilölajin urheilija pienellä stipendillä ja opintolainalla. Kuvaavassa esimerkissä nuoresta parista toinen pelaa mestaruussarjassa koripalloa ja toinen yleisurheilee samassa seurassa arvokisatasolla. Seura maksaa koripalloilijalle 25 000 ja yleisurheilijalle 2000 euroa. Yleisurheilu on silti yksilölajien parhaita maksajia!

Vielä 1980-luvulla monet yksilöurheilijat olivat käytännössä ammattilaisia. He olivat urheilun ehdoilla toimivia rajavartijoita, sotilaita, poliiseja, palomiehiä. Monilla yrityksillä olivat omat suojattinsa urheilemassa ja tuomassa mainetta yritykselle ja sen kotipaikkakunnalle. Tällainen ”piilotuki” on Suomessa poistettu. Näkemykseni on, että maailmalla tilanne on kehittynyt päinvastaiseen suuntaan.

Yksilölajien kotiarvokisat ovat perinteisesti olleet keino tehdä tiliä lajin kehittämiseen. Monet tuoreimmista arvokisoista ovat kuitenkin tuottaneet tappiota, vaikka järjestelyt ja kisat ovat muuten onnistuneet hienosti.

Arvokisojen positiiviset yhteiskunnalliset talous- ja muut vaikutukset ovat lisänneet kilpailua kisaisännyyksistä ja nostaneet niiden hintaa. Yhteiskunnalle tulevaa hyötyä ei ole Suomessa jyvitetty kisajärjestelyihin kuten kilpailijamaissa.

Sen sijaan kisajärjestäjille on tullut uusia kustannuksia: Yleisradio ei enää tee tv-tuotantoa ilmaiseksi vaan käyttää saamansa Yle-verot toisin, kustannukset kaupunkien omistamista kisapaikoista ja turvajärjestelyistä ovat nousseet. ”Piilotukien” palauttamisille olisi näiltäkin osin järkevät perusteet.

Suomalainen urheilu saa enemmän menestystä, jos parhaat kouluikäiset lahjakkuudet, lajista riippumatta, keskitetään samoihin kouluihin ja urheiluakatemioihin oppimaan huippu-urheilijan elämää ja asennetta.

Parhaat parhaiden kanssa parhaissa olosuhteisissa on monissa maissa todistettu menestysresepti. Muutamien vuosien jälkeen nähdään kenessä on todellista menestyspotentiaalia joukkuelajien ammattilaiskentille ja keiden uraa kannattaa tukea olympiakomitean varoin kohti mitaleja. Kun tukieuroja pitää fokusoida, tässä mallissa panos-tuotos -suhde on paras.

Mutta kuten esimerkit yllä osoittavat, urheilun edunvalvonnassa on myös syytä siirtyä amatööriydestä ammattilaisuuteen.

Kirjoittaja on Kansainvälisen
ja Euroopan yleisurheiluliiton hallituksen jäsen.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.