Kolumnit

Perintöjä odotellessa

Kolumni | Turun Sanomat 22.6.2012 03:30 |

On kesän kohokohta. Riippumatta aineellisesta hyvinvoinnista luonto on rikkaimmillaan ja se on meidän kaikkien omaisuutta. Monet suvut ovat juhannuksena koolla kesämökeillä.

– Onni yksillä, kesä kaikilla.

Maallisella puolella odotettavissa olevan eliniän kehittyessä hurjaa vauhtia puheet perivästä sukupolvesta voi mielestäni unohtaa. Olemme aina olleet ruotsalaisille kateellisia, sillä heillä perheiden taseet ovat pullollaan omaisuuseriä, ja työ on vain yksi keino muiden joukossa luoda hyvä elämä. Suomalaistenkin varallisuuden on oletettu pikku hiljaa kehittyvän, kun kaikkea ei tarvitse itse säästää eivätkä kaikki eurot mene kädestä suuhun, eli arjen elinkustannuksiin.

Mutta miten nyt käykään?

Perusongelma nuorilla on edelleen sama, eli elämän investointien kustannukset kasautuvat nuoruusvuosiin ja työuran alkupäähän. Kun tulot eivät välttämättä vielä ole kaksisia, pitäisi maksella opintolainoja, hankkia asunto, perustaa perhe, yleensä elää ja vähän nauttiakin. Tilanteeseen ei näytä olevan tulossa pikaista helpotusta.

Ensinnäkin kaikki joutuvat jatkossa työskentelemään nykyistä pidempään, eli juhlintaa joutuu lykkäämään joka tapauksessa vuosilla. Poliittiselta puolelta paine työurien pidentämiseksi ei todennäköisesti ota laantuakseen. Kasvava elinajan odote vahvistaa painetta. Työskentelyä joutuu jatkamaan myös, jos aikoo saada aikanaan kohtuullisen eläkkeen.

Toiseksi odottavan aika on aina pitkä, mutta jos odottelee perintöä, aika voi muodostua yllättävän pitkäksi. Kun suomalaisten eläköityminen tapahtuu nykyisin 63–68 vuoden iässä, vanhemmat ovat tulevaisuudessa todennäköisesti suhteellisen pirteitä ysikymppisiä. Kun oma ikä ylittää 60 vuotta, moni jo hermostuu, kun odotettua perintöä ei tulekaan. Kuusikymppisenä velat on maksettu, ja ylimääräinen raha antaisi kummasti lisäpotkua loppuelämään.

Seuraavankin sukupolven tilanne muodostuu tukalaksi. Velkaa on eniten kaksi-kolmikymppisenä, viisikymppisenä velka on jo maksettu, isovanhemmat ovat kohta satavuotiaita ja omat vanhemmat kahdeksankymmenen paikkeilla. Ole siinä sitten solidaarinen eri sukupolvien välillä.

Mikäli tarina edelleen jatkuu samanlaisena, menevät mahdollisuudet vielä seuraavaltakin sukupolvelta. Poliitikoille tulee tilanteessa aivan uusia ongelmia, kun yhteiskunnan suureksi kysymykseksi muodostuu oikeudenmukainen tulonjako eri sukupolvien välillä. Ongelma on tietysti sekin, jos neljästä sukupolvesta kaksi on eläkkeellä, kolmas jo eläköitymässä ja vain yksi aktiivisena työelämässä.

Kaiken lisäksi eläkeläisten lobby-kone uhkaa kasvaa ja vahvistua ja sen ääni kovenee. Aktiiviväestö ei ehkä jatkossa kykene pitämään eläkeläisiä niiden pöytien ulkopuolella, joissa päätöksiä heitä koskevista asioista tehdään.

Väärinkäsitysten välttämiseksi haluan todeta, että eri sukupolvia ei tosiasiassa pidä eikä saa asettaa vastakkain. Vanhuksia ja heidän elämäntyötään pitää aidosti kunnioittaa.

Lähetän tässä samalla terveisiä 90-vuotiaalle äidilleni: en ihan oikeasti odota perintöä vaan toivon edelleen terveyttä ja pirteitä vuosia.

Varmemmaksi vakuudeksi: tämä oli huumoria.

Oikein hyvää juhannusta ja sukupolvien kohtaamista jouduttavaa kesää kaikille Turun Sanomien lukijoille!

Kirjoittaja on STTK:n puheenjohtaja.

Mikko Mäenpää

TSTV - uusimmat