Perjantai 31.3.2017Irma, Irmeli

Esko Valtaoja:

Maailman innokkaimmat tähtiharrastajat

Sata vuotta sitten Suomi-vakuutusyhtiön nuori matemaatikko Yrjö Väisälä kutsui muutamia tuttaviaan kotiinsa perustamaan tähtitieteen harrastajien yhdistystä. Vuosi 1917 oli kuitenkin niin levotonta aikaa, että yhdistys saatiin aikaan vasta muutamaa vuotta myöhemmin. Nyt Tähtitieteellinen yhdistys Ursaan kuuluu lähes kaksikymmentätuhatta jäsentä, ja sen Tähdet ja avaruus -lehteä lukee kuukausittain nelinkertainen määrä ihmisiä.

Yrjö Väisälästä tuli vastaperustetun Turun Suomalaisen Yliopiston fysiikan ja sittemmin tähtitieteen professori, akateemikko ja Tuorlan observatorion perustaja. Elämänsä loppuun saakka hän myös toimi tähtitieteen harrastuksen edistämiseksi.

Perinne jatkuu. Viime perjantaina Tuorlassa järjestettiin taas kerran avoimien ovien ilta, ja väkeä riitti tungokseen saakka. Planetaarioesityksiinkin oli koko ajan sadan ihmisen jono.

Itse vietin viikonlopun tähtiharrastajien vuotuisilla Tähtipäivillä, tällä kertaa Saarijärvellä paikallisen Halley-85 -yhdistyksen vieraana. Kahdensadan ihmisen saliin ahtautui kolmesataa kuulemaan avaruuden ihmeistä.

Maailmankaikkeus kiehtoo ihmisiä, ja jostain syystä ennen kaikkea suomalaisia. Väkilukuun suhteutettuna meillä on ylivoimaisesti enemmän harrastajia kuin missään muussa maassa. Ursa on yksi Suomen suurimmista tieteellisistä yhdistyksistä. Turku voi tässäkin suhteessa olla ylpeä akateemikko Väisälän perinnöstä.

Valtakunnallisen Ursan lisäksi Suomesta löytyy nelisenkymmentä paikallisyhdistystä, Turusta aina Utsjoelle saakka. Monella niistä on oma tähtitorninsa, jonka yleisönäytännöissä kuka tahansa voi ihastella ja ihmetellä Kuun kraatereita, Saturnuksen renkaita tai kaukaisia galakseja. Näkymät eivät ole yhtä komeita kuin suurilla kaukoputkilla otetuissa värivalokuvissa, mutta tuskin kukaan pettyy kokemukseensa. Maailmankaikkeuden näkeminen omin silmin on sentään jotain aivan muuta kuin pelkkä kuvien katseleminen.

Ursa on myös voittoa tavoittelematon pienkustantaja – kaikki tuotot käytetään harrastustoiminnan edistämiseen, opetukseen ja muuhun kansanvalistukseen. Tuorein kirja, numero 153, on juuri tullut painosta. Maailmankaikkeuden värit-kirjassa vanha ystäväni Travis Rector selostaa, miten kaukoputkessa paljain silmin tuskin näkyvä harmaa läikkä tuntien valotusajalla ja tietokonekäsittelyllä muuttuu upeaksi värikuvaksi, avaruuden valoa hohtavaksi taideteokseksi.

Taivaan tutkimisen ja valokuvaamisen tekniikka on kehittynyt niin huimasti, että kuka tahansa harrastaja voi pienen opettelun jälkeen ottaa takapihallaan parempia tähtivalokuvia kuin ammattilaiset maailman suurimmilla kaukoputkilla vain muutama vuosikymmen sitten. Travisin kirja ei opeta taivaan valokuvaamista – siihenkin kyllä löytyy Ursalta oma kirjansa – vaan kertoo, mitä oikein kuvissa näemme, ja miten niiden kautta olemme oppineet ymmärtämään maailmankaikkeutta, tätä kaunista ja ihmeellistä kotiamme.

Täällä me olemme. Nuo pisteet ovat toisia aurinkoja. Tuon usvapilven sisässä syntyy uusia tähtiä ja planeettoja. Tuossa on kuolleen tähden tuhkaa. Tuolta valo on matkannut miljardeja vuosia silmiimme. Tuo on Jupiterin Eurooppa-kuu; sen jäisen pinnan alla voi olla elämää.

Tähtitiede nostaa väkisinkin ajatukset arjen tuolle puolen. Kun sote-uudistus, twiitit tai tuottavuushankkeet alkavat ahdistaa, kannattaa mennä ulos pimeälle aukiolle ja katsella yötaivaalle. Ei tämä tässä kaikki ole. Maailmaa ja aikaa riittää vielä.

Kirjoittaja on avaruustähtitieteen emeritusprofessori.

Kirjoita uusi viesti



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Täällä Pohjantähden alla
Demarit kuulemma etsivät ehdokasta tasavallan presidentin vaaliin. Ehdottaisin Eskoa, aivan vakavissani. Ehk' ei hänellä ole puolueen jäsenkirjaa? Haitanneeko tuo. Ja vielähän tässä aikaa riittää, kuten Esko kolumninsa päätteeksi hieman poliitikkomaisesti lupaileekin. Vai loppuuko aika joskus?
Kirjoita vastaus viestiin



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
Vast: Täällä Pohjantähden alla
Onko näitä "tätitieteilijöitä" ihan pakko elättää veronmaksajain varoilla?
Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
Vast: Täällä Pohjantähden alla
Mielihyvin olisin osallistunut vielä vuosikymmenten ajan "tätitieteilijän elättämiseen verovaroilla", jos se vain olisi ollut mahdollista. 2000-luvun alussa kävin koodarikollegani kanssa tähtitieteellisen yhdistyksen tilaisuudessa kuuntelemassa hänen esitelmäänsä. Sen päätyttyä yleisö sai esittää kysymyksiä, ja kysyin, pystyikö Einstein mielessään kuvittelemaan aika-avaruuden. Muistan hyvin vastauksen – vaan enpä kerro. Sen sijaan kysyn sinulta, sinä ihmislapsi, oletko koskaan seissyt kuolleiden kanssa kassajonossa? Jos vastaat kieltävästi, mutta silti haluat varautua tuohonkin mahdollisuuteen, voin auttaa tiellä eteenpäin. Kelluvan filosofin neuvo löytyy erään toisen Leenan kertomuksesta Ylimääräiset kirjassa Valeikkuna.
*
– Seuratkaa sitten noita kuolleitanne kuin he olisivat henkilöitä näytöksessä, johon olette saanut vapaalipun.
Hänen hymynsä oli kaunis. Ovella hän kääntyi vielä ja huomautti: – Sellaisiahan me elävätkin olemme.
*
Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.