Kolumnit

Media avoimuuden irvikuvana

Kolumni | Turun Sanomat 25.4.2012 03:30 |

Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus. Jos yhteiskunnallisesti merkittävien tietojen julkaisusta aiheutuu erittäin kielteistä julkisuutta, toimituksen on suotavaa avata yleisölle, miten nimettömän lähteen ja siltä hankittujen tietojen luotettavuus on varmistettu. Käsitellessään omalle tiedotusvälineelle, konsernille tai sen omistajille merkittäviä asioita journalistin on hyvä tehdä asiayhteys lukijalle, kuulijalle ja katsojalle selväksi.”

Olivatko nämä lauseet kaunaisen poliitikon, julkkiksen tai säätiöpampun mediakriittisiä purkauksia?

Eivät.

Nuo lauseet ovat suoria poimintoja journalistin ohjeista. Siis siitä täysin julkisesta eettisestä koodista, jota toimittajan pitää noudattaa ja käytännössä osata ulkoa.

Journalistin ohjeet ovat nimittäin kuin perustuslaki poliitikolle. Niitä ei saisi ohittaa. Journalistille on näet delegoitu painava tehtävä: velvollisuus välittää totuudenmukaista kuvaa asioista, mistä yleisöllä on oikeus tietää.

Siksi journalistin tehtävä ei ole pelkkää teknistä tiedonvälitystä. Se on vapautta ja valtavasti vastuuta. Ne kulkevat käsi kädessä.

Myös vastuu velvoittaa. Tähän liittyy medialle suotu itsesäätely. Meidän median kuluttajien (tai mielenkiinnon kohteiden) pitää siis voida luottaa siihen, että toimittaja on tarkistanut lähteensä kriittisesti ja varmistunut siitä, ettei hänestä tule ulkopuolisen tahon kätyriä tehdessään juttua ilmiannon tai vinkin perusteella.

Käytännön elämässä journalismi toimii muuttuvien tekijöiden ristiaallokossa. Medioiden koveneva kilpailu ja ”ensimmäisenä olemisen tarve” varsinkin netissä, toimituksien kutistuvat resurssit sekä toimittajien vaihteleva yleissivistys on yhdistelmänä suorastaan vaarallinen. Se johtaa yhä useammin lähdekritiikistä tinkimiseen, lonkalta ampumiseen ja vakaviin virheisiin.

HS vihjaili 11.3.2012 tunnetun ay-pomon ja hänen alaisensa väitetystä suhteesta ”useilta lähteiltä” saamiensa tietojen perusteella. Väite naamioitiin lörpöttelyksi ja lehti joutuikin heti pyytämään anteeksi. Politiikassa olisi vastaavasta töppäilystä joutunut lööppeihin. Päitä olisi vaadittu vadille.

TS jätti puolestaan pääsiäisenä kertomatta, että TS-konsernilla on merkittävä asiayhteys Forum Marinum -säätiöön ja sen hallitukseen. Sen sijaan otsikot revittiin minun olemattomasta yhteydestäni säätiöön, jossa minulla ei ole koskaan ollut asemaa. Jutun tarkoitus jäi arvoitukseksi.

Päättäjiltä vaaditaan avoimuutta. Sidonnaisuudet tutkitaan ja julkaistaan. Hyvä näin. Mutta samalla on syntymässä yhä vakavampi tieto- ja demokratiavaje suhteessa mediaan. Ajatelkaa miten vähän me tiedämme toimittajien, vallan vahtikoirien, taustoista. Missä järjestöissä päätoimittaja on mukana? Mitä osakkeita taloustoimituksen päällikkö ostaa ja myy? Mitä huoneistoja mediatalo omistaa, kuka asuu niissä, ja mihin hintaan? Onko muiden henkilökohtaisilla asioilla moralisoivilla toimittajilla itsellään nuhteeton tausta, ilman rattijuopumuksia tai pahoinpitelytuomioita?

Kuka tekisi meille kaikille laajan ja avoimen selvityksen toimittajakunnan kytköksistä – ellei media itse? Myös tämä olisi sitä itsesäätelyä ja hyvän esimerkin antamista. On vaikeaa vaatia muilta sitä, mihin ei itse ole valmis.

Siis avoimuutta nyt, toimittajat. Rohkeasti vaan!

Entinen toimittaja, turkulainen kansanedustaja,
puolustusministeri ja Rkp:n puheenjohtaja

Stefan Wallin

TSTV - uusimmat