Viestit kertovat talouskasvun hiipumisesta. On mahdollista, että Suomi ajautuu taantumaan. EU:n poliittisiin linjauksiin ja euroalueen tulevaisuuteen liittyy paljon epävarmuustekijöitä. Poliittinen päättäjä joutuu nopeasti arvioimaan lisätoimia, joita kestävän talouden turvaaminen edellyttää. Hallituksen linjaukset liittyvät sekä pitkän aikavälin kasvuun ja julkisen talouden kestävyyteen että budjetin tasapainottamistoimiin.

Euroopan maista löytyy esimerkkejä, mitä kova hevoskuuri leikkauksineen aiheuttaa. Yhteiskunnallinen vastakkainasettelu lisääntyy, työttömyys kasvaa ja kasvulta viedään eväitä. Kestävä tapa velkaantumisesta selviytymiseen on vahvistaa kasvun edellytyksiä ja työllisyyttä. Tasapainotustoimissa pitää keskittyä verotulojen lisäämiseen.

Kuntauudistuksesta pitäisi kyetä päättämään konsensuksella. Kuntien lukumäärää kannattaa karsia, mutta pitää keskittyä palvelujen laatuun ja saatavuuteen. Pelkkä säästömotiivi ei riitä.

Työmarkkinoiden raamisopimus luo pohjaa talouden ja työvoimakustannusten ennustettavuudelle. Raami tukee viennin hiipuessa oikealla hetkellä kotitalouksien ostovoimaa. Sopimus toimiikin hyvin makrotalouden kannalta.

Ratkaisun vaikutuksia yritystasolla on kritisoitu kalliiksi. Tavoitteena pitää tietysti olla työvoimakustannusten kehityksen mitoitus tuottavuuden kasvun mukaan ja muutoinkin ottaa toimintaympäristö oikealla tavalla huomioon. Nyt näyttää siltä, että ainakin Ruotsiin ja Saksaan verrattuna raami on kilpailukykyinen.

Raamisopimus on avaus kohti uutta työmarkkinamallia. Ratkaisun kestävyys edellyttää luottamuksen lisäämistä palkansaajien ja työnantajien sekä näitä tahoja edustavien järjestöjen välillä. Tupokausien jälkeen vastakkainasettelu työmarkkinoilla ehti kasvaa. Yhteisten tavoitteiden löytäminen Suomen kilpailukykytekijöistä ottaa palkansaajien ja työnantajien välillä aikansa.

Ruotsin Konjunkturinstitutin johtaja Juhana Vartiainen on osuvasti todennut, että työmarkkinaosapuolille voisi esittää kaksi kysymystä. Palkansaajilta voi kysyä, eikö henkilökohtaisen palkkauksen kehittämistä voisi edistää? Työnantajilta pitäisi kysyä, eikö ole järkevää tulevaisuudessakin pyrkiä parempaan palkkaratkaisujen koordinaatioon kannattavuuden ja kilpailukyvyn turvaamiseksi.

Oikea vastaus on löytää tasapaino ratkaisun makrovakauden ja työpaikkatason välillä. Molempia tarvitaan.

Työmarkkinaosapuolten pitää istua yhteiseen pöytään luottamuksen lisäämiseksi, sillä kevään aikana monista tärkeistä asioista on päästävä yhteisymmärrykseen.

Kehysriihestä tulee varmasti asioita työmarkkinapöytään, ja työurien pidentämiseksi on löydettävä keinoja. Eläkejärjestelmää voidaan toki edelleen kehittää, mutta järjestelmähän ei ole kriisissä. Syy vanhuuseläkeiän nostamiseen Euroopassa ei ole eläkejärjestelmässä vaan julkisen talouden kestävyyden laskennallisessa paikkaamisessa.

Kahden vuoden nosto toisi laskennallista rahaa vajeen alentamiseksi reilun miljardin. Ei ihme, että se kiehtoo poliitikkoja. Mutta kun esimerkiksi toinen päähallituspuolue on linjannut, että vanhuuseläkeiän alarajaan ei kajota, keskustelu asiasta nyt ei ole ajankohtaista.

Työuraratkaisujen lisäksi pitäisi sopia toimista, joilla työvoiman tarjontaa voidaan lisätä. Nämä kokonaisuudet kuuluvat luontevasti yhteen. Listalla ovat esimerkiksi aktiivinen työvoimapolitiikka, työttömyysturva, opinnot ja työn aloittaminen ja työaikajärjestelmien uudistukset. Eikä saa unohtaa työvoiman kysyntää, sillä Suomessa on edelleen paljon työvoimaa, joka työllistyisi jos vain olisi riittävästi työpaikkoja. Suomi tarvitsee investointeja ja uutta kasvua, jotta työvoimalle riittää kysyntää.

Kirjoittaja on STTK:n puheenjohtaja.