Tiistai 20.2.2018Heli, Helinä, Heljä, Hely

Suomen kansainvälinen asema on meidän kaikkien asia

Perinteisesti ulkopolitiikka on ollut elitistinen laji. Kylmän sodan jälkeisellä kaudella ja eritoten 2000-luvulla se on kuitenkin arkipäiväistynyt. Samalla alan selkeärajaisuus verrattuina muihin politiikka- ja jopa elämänlohkoihin on kadonnut. Tämä on heijastunut myös ulkopoliittisen keskustelun demokratisoitumiseen.

Yleensä suomalainen ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu keskittyy voivottelemaan keskustelun vähäisyyttä tai sen kelvotonta tasoa. Viime vuodet ovat kuitenkin olleet virkistymisen aikaa. Näppituntumalla merkittävä osa sanomalehtien kolumneista ja yleisönosastokeskustelusta koskettelee ulko- ja turvallisuuspoliittisia teemoja.

Keskustelua käydään enenevässä määrin myös sosiaalisessa mediassa. Etenkin Twitterissä kotimainen ulko- ja turvallisuuspoliittinen ajatustenvaihto on moniäänistä, reaaliaikaista ja avointa.

Keskustelulla on nyt myös alati kiinteämmät liittymäkohdat kansainvälisen keskustelun tärkeisiin teemoihin. Aletaan havaita, että Suomi ei sittenkään sijaitse omassa kuplassaan. Samalla ”alan ammattilaisten” lisäksi yhä suurempi osa myös alan muista harrastajista alkaa olla tiiviisti ajan hermolla.

Käsillä oleva kirjoitussarja on osa tätä aktivoituvan ulkopoliittisen keskustelun trendiä ja on kunnianhimoisessa tehtävänasettelussaan siihen tervetullut lisäsytyke. Sarjan aloituskirjoituksessaan Henri Vogt ja Ville Sinkkonen (TS 24.10.) haastoivat sarjan kirjoittajat resurssipidäkkeistä vapaaseen aivoriiheen: Minkälaista Suomen ulkopolitiikan tulisi jatkossa olla, mikäli horisontteja rajoittavan resurssikysymyksen sijaan ideoitaisiin parasta mahdollista toimintalinjaa maallemme?

Tuloksena on ollut joukko mielenkiintoisia näkökulmia kansainvälisen politiikan eri asiakysymyksiin. Samalla lienee tapahtunut aitoa oppimista ainakin kahdella suunnalla. Politiikan tekijät ovat toivottavasti huomanneet, että suomalaiset alan tutkijat eivät ole niin käytännölle vieraita kuin on kenties ajateltu. Myös tutkijat ovat todennäköisesti huomanneet, että käytännön toimintaohjeiden pohtiminen ei välttämättä olekaan kovin helppoa: on helpompaa repiä analyyttisesti asioita rikki kuin rakentaa toimivia aloitteita.

Samalla on kuitenkin pakko huomauttaa, että hyvistä aikeistaan ja orastavista hedelmistään huolimatta kirjoitussarja saattaa lähtökohdissaan olla sittenkin hieman ongelmallinen. On ainakin kaksi syytä siihen, miksei resurssikysymystä voida tyystin ohittaa ajatusleikillä, kuvittelemalla, että Suomi voisi käytettävissä olevista resursseistaan täysin pidäkkeettömästi rakentaa kansainvälistä rooliaan.

Ensinnäkin, ulkopolitiikka ei elä yksin ideoista. Pienemmät resurssit tarkoittavat vähemmän edustustoja ja edustautumista, vähemmän Suomea maailmalla. Tämä ei ole tekosyy olla yrittämättä mitään, vaan materiaalinen fakta, joka rajoittaa Suomen kansainvälistä roolia ja vaikutusta maailmalla.

Ongelmaa pahentaa, että maailmanpolitiikka ei juuri nyt ole järin suotuisa yksittäisille aloitteille tai muille ulkopoliittisille tempuille. Eräs suuri ero esimerkiksi kylmän sodan aikaan on, että ei ole itsestään selvää ulkopoliittista tilaa tai tilausta, jossa Suomi voisi vaikkapa yksittäisellä aloitteella profiloitua.

Aiemmin yhdenmukaistuvaksi koettu kansainvälinen tila on alkanut pirstoutua erilaisten taloudellisten ja yhteiskunnallisten mallien väliseksi kilvoitteluksi.

Samalla kansainvälinen politiikka on muuttunut hahmottomien prosessien ja verkostojen hallinnaksi, joille on ominaista juuri perinteisten ulkopoliittisten foorumien ja prosessien halvaantuminen ja kriisiytyminen. Tällaisessa tilanteessa Suomen kansainvälistä asemaa ei esimerkiksi Etyk-prosessin kaltaisilla aloitteilla tai uusilla ideoilla enää sementoida.

Toinen harha saattaa olla ajatus siitä, että Suomen ulkopolitiikka, tai oikeammin maamme kansainvälinen asema, olisi selvärajaisesti ulkopoliittinen ja siten yksiselitteisesti nimenomaan ulkoasiainministeriön hallinnonalaan kuuluva asia.

Yhä vähemmän ulkomaiset kumppanit katsovat nimenomaan ulkoministeriöön tai ylipäätään Suomen ulkopoliittisiin kantoihin pohtiessaan Suomen kansainvälispoliittista merkitystä. Jopa perinteinen valttikorttimme Venäjä-tietämys tuntuu olevan alati vähemmän kysytty hyödyke.

Onkin syytä huomata, että ulkopolitiikka on kasvavasti vain väline, ei päämäärä. Se on vain eräs instrumentti ulkopolitiikan taustalla vaikuttavan ja Suomen kannalta keskeisemmän kysymyksen – maan kansainvälisen aseman – turvaamisessa.

Tässä suhteessa lienee hyödyllistä hahmotella näiden kahden tekijän välistä suhdetta: paraskaan ulkopolitiikka ei välttämättä riitä sementoimaan Suomen kansainvälistä asemaa, mutta ilman vahvaa kansainvälistä asemaa Suomen ulkopolitiikan toimintakyky ja vaikuttavuus ovat ajan mittaan uhattuna.

Muuttuneessa tilanteessa Suomen kansainvälinen asema taotaan ensisijaisesti kotona. Maamme talouden, yhteiskunnan ja sen keskeisten instituutioiden menestys nousee tällöin tarkastelun keskiöön. Tämä korostaa koko kansantalouden ja suomalaisen yhteiskunnan roolia Suomen kansainvälisen aseman ankkurina.

Näin ollen myös Suomen ulkopoliittinen asema ei itsestään ole johdettavissa ulkoasiainministeriön ja siten Suomen ulkopolitiikan ideoista, toimista ja toiminnoista – eikä onneksi sen niukkenevista resursseista.

Tämä ei tarkoita, että ulkoministeriö ei olisi tärkeä toimija tai että sen resurssikysymys olisi toissijainen. Ulkoministeriö on edelleen monin tavoin korvaamaton toimija Suomen ja suomalaisten moninaisten kansainvälisen aktiviteettien koordinoinnissa ja yhteensovittamisessa. Esimerkiksi Team Finland -hanke on osoittanut, kuinka liike-elämän kansainvälisten toimintojen koordinointivastuu vahvistaa ulkoasiainministeriön roolia sekä Suomessa että kansainvälisesti.

Mutta realiteetti on, että Suomen ulkopoliittisia kantoja enemmän huomiota herättävät maamme maailmankuulut innovaatio-, koulutus- tai eri viranomaisten yhteistyötä koskettelevat järjestelmät. Maailmalla kiinnostavat suomalaisen järjestelmän kunto ja menestys ja mahdollisesti siirrettävissä olevat parhaat käytännöt.

Tässä suhteessa tiedot esimerkiksi Suomen koulumenestystä mittaavien Pisa-tulosten heikkenemisestä ovat huolestuttavia, sillä jatkuessaan ne ajan mittaan heikentävät Suomen kansainvälistä asemaa tavoilla, joita pätevin ja innovatiivisinkaan ulkopolitiikka tuskin kykenee paikkaamaan.

Näin ollen on yhtäältä helppo yhtyä kirjoitussarjan toimittajien näkemykseen siitä, että Suomen ulkopolitiikan ei pidä olla yksinomaan resurssikysymys. Mutta samalla on mahdollista, että ulkoministeriön käytössä olevat resurssit eivät raamita Suomen kansainvälistä asemaa niin tiukasti kuin olemme tottuneet ajattelemaan. Se seikka, että maamme on taloudellisessa tilanteessa, jossa se katsoo olevansa pakotettu näitä resursseja leikkaamaan sen sijaan raamittaa. Taloudelliset vaikeudet puhuvat diplomaattejamme kovemmin.

Tämä osin hiustenhalkomiselta vaikuttava erottelu paljastaa asian ytimen: Suomen oman yhteiskunnan ja talouden menestys on kansainvälisen asemamme paras tae. Samoin tässä laajassa tulkinnassa Suomen ”ulkopolitiikka” ei ole vain 2 700 ulkoministeriöläisen, vaan koko Suomen asia.

HISKI HAUKKALA

Kirjoittaja on erikoistutkija ulkoministeriön suunnittelu- ja tutkimusyksikössä.

Alioartikkeli kuuluu Utopia ulkopolitiikassa -sarjaan, jonka kaikki osat ovat luettavissa TS:n verkkolehdessä.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.