Tarvitaanko politiikassa empatiaa?

ALIO

Kaisa Herne

Julkisuudessa on viime aikoina puhuttu paljon empatiasta. Yleensä empatiaa vaaditaan lisää – poliitikkojen pitää empatisoida vähempiosaisia ja kansalaisten kurottaa omien kupliensa ulkopuolelle. Toimittaja Sanna Ukkola kirjoitti poikkeuksellisesti empatian haitallisuudesta nojautuen psykologi Paul Bloomin Against Empathy -teokseen (Yle 16.5.).

Empatiaa koskevien puheenvuorojen ongelma on pääsääntöisesti se, että emme oikeastaan tiedä, mitä niissä vaaditaan. Mitä empatialla tarkoitetaan? Empatia on oikeudenmukaisuuden tai demokratian kaltainen käsite, joka yleensä ymmärretään positiivisessa merkityksessä, mutta jolla voidaan tarkoittaa monia eri asioita.

Joskus empatia ymmärretään puhtaasti tiedollisena: ihminen ymmärtää toisen ihmisen sisäisiä tiloja, ajatuksia, tunteita, tahtoa, tarpeita. Toisaalta empatia voi tarkoittaa sitä, että ihminen jakaa toisen tunnetilan, tulee surulliseksi, kun toinen on surullinen tai iloiseksi kun toinen on iloinen.

Näiden lisäksi empatialla voidaan viitata myös siihen, että ihminen tuntee myötätuntoa toista kohtaan. Joskus empatiaa pidetään samana kuin sympatiaa, toisinaan taas sympatialla viitataan vain viimeksi mainittuun. Joskus empatiaan liitetään myös se, että ihminen on valmis auttamaan muita.

Tarvitaanko politiikassa sitten empatiaa? Vastaus riippuu selvästikin siitä, millaista empatiaa vaaditaan.

Kaikki empatian muodot ovat vinoutuneita. Tunnemme empatiaa läheisiämme ja kansamme samankaltaisia ihmisiä kohtaan. Lisäksi määrätynlaiset kohteet keräävät muita enemmän empatiaa. Lastensairaalaan pystytään keräämään lahjoituksia, narkomaanien kuntoutuskotia ei edes haluta naapurustoon. Eläinsuojelun puolella söpöt ja pörröiset lajit onnistutaan pelastamaan sukupuutolta, kun taas hyönteiskunnan suojelu on vaikeampaa.

Politiikka ei kaipaa lisää vinoutunutta empatiaa. Empatia voi kuitenkin myös auttaa ymmärtämään asioita, jotka yhdistävät erilaisia ihmisiä, ryhmiä ja kulttuureita. Kulttuuriin tai uskontoon liittyvät tavat, vaikkapa pään peittävä huivin käyttö, pitää ymmärtää yhden uskonnon piirrettä yleisemmin, itsemääräämisoikeuden tai uskonnonvapauden ilmentymänä.

Yhteiskuntafilosofi John Rawlsin ensisijaisen hyvän käsitteessä ilmenee tämän tyyppinen ajatus. Rawlsin mukaan oikeudenmukaisuus on ensisijaisten hyvien jakamista, ja ensisijaiset hyvät ovat asioita, joita me kaikki, omista erityispiirteistämme riippumatta haluamme ja tarvitsemme. Empatian rooli politiikassa pitäisikin olla ensisijaisten hyvien, tai vastaavan tyyppisten käsitteiden, ymmärtämistä.

Paul Bloom arvostelee etenkin tunne-empatian vaatimusta. Hänen mukaansa se ei ole yhteiskunnallisen toiminnan kannalta järkevää, koska ei ole takeita siitä, että se johtaisi muiden hyväksi toimimiseen. Toisen ahdingon kanssaeläminen voi lamauttaa pikemmin kuin sysätä toimimaan, ja toisten tunnetiloja voidaan myös hyväksikäyttää omien päämäärien saavuttamiseen.

Voiko oikeanlaista empatiaa sitten lisätä? Eräässä tutkimuksessa koehenkilöille näytettiin videoita kärsivistä ihmisistä, jonka jälkeen heillä oli mahdollisuus jakaa osa saamastaan rahasummasta satunnaisesti valitulle toiselle koehenkilölle. Kärsivän ihmisen nähneet koehenkilöt jakoivat rahaa enemmän kuin kontrolliryhmän koehenkilöt.

Tutkimuksista on saatu jonkun verran näyttöä siitä, että tämän tyyppinen empatian stimuloiminen saa ihmiset toimimaan muiden hyväksi, mutta näyttö ei ole yksiselitteistä. Aihe kaipaa lisää tutkimusta.

Onko sitten demokraattiseen päätöksentekoon yhdistettäviä menetelmiä, jotka voisivat kasvattaa empatiaa?

Turun yliopiston ja Åbo Akademin tutkijat järjestivät joitakin vuosia sitten puntaroivan demokratian mukaisen kansalaiskeskustelun, jossa tavalliset kansalaiset keskustelivat pienryhmissä maahanmuutosta. Keskustelua ohjasivat toisten kunnioittamiseen ja kuuntelemiseen kehottavat säännöt ja kussakin pienryhmässä oli läsnä keskustelua valvova moderaattori.

Keskustelun seurauksena maahanmuuttajia kohtaan tunnettu tiedollinen empatia lisääntyi, myös maahanmuuton vastustajien keskuudessa. Empatian kasvu oli myös yhteydessä halukkuuteen lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen.

Politiikka siis tarvitsee empatiaa, mutta vain tietynlaista – ei vinoutunutta eikä passivoivaa. Tutkimusten mukaan puntaroiva kansalaiskeskustelu voi edesauttaa tällaisen empatian syntymistä.

Kirjoittaja on valtio-opin professori Tampereen yliopistossa ja Osallistuminen pitkäjänteisessä päätöksenteossa (PALO) -hankkeen tutkija.

Kirjoita uusi viesti



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Vinoutunutta on jo!
Nykyhallitus on tuntenut suurta empatiaa rahamaailmaa kohtaan aika yksipuolisesti! Vähäosaisille ennemminkin antipatiaa ja kyykytystä!
Tai sitten vaan puhdasta riistomenttaliteettia!
Kirjoita vastaus viestiin



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
Kaikenlaista tuli mieleen
Pahasti pelkään, että empatian - olkoon sitten "oikeaa" tai "väärää" - perusta rakennetaan jo lapsuudessa, osin hyvinkin varhaisessa. Aikuisen "kouluttaminen" empatiaan onnistuu luultavasti aika vajavaisesti.

Poliitikoissamme näkyy erityisen selvästi se, että empatia rakentuu nykyaikana yhä heikommin ja harvemmille. Oletan, että keskiverto suomalainen pystyy yhä tuntemaan monenlaista ja, ainakin läheisistä kyseen ollen, aika syvääkin empatiaa, mutta yhä kasvavalla joukolla suomalaisia kyky on heikentynyt tai heikko. Poliitikkomme eivät voi olla juuri sen parempia kuin valitsijansa, joten jo todennäköisyyden mukaan heissä on osa varsin empatiakyvyttömiä (kukin osannee tehdä oman listansa, ketkä erityisesti!). Lisäksi voi arvailla, että politiikka on jokseenkin kovaa peliä, jossa kenties menestyvät parhaiten erityisen kovat ihmiset, joiden empatiakyky on keskimääräistä heikompi. Siltä ainakin pahasti vaikuttaa!

Toisen ihmisen aseman ja tunteiden ymmärtäminen ja varsinainen tunteellinen myötäeläminen ovat luullakseni saman asian kaksi puolta. Se, miten herkästi omaksuu toisen tunteet omakseen, saattaa olla persoonallisuudesta kiinni - suurelta osin perittyä, osin kasvatuksen tulosta. Uskoakseni on kuitenkin aika harvinaista, että myötäelämisestä olisi suoranaista haittaa, ainakaan poliitikoille. En ainakaan tiedä yhtään sellaista käytännön tapausta. Tosin tiedostava empatia riittänee siihen, että ihminen haluaa auttaa ja korjata epäkohtia.
Kirjoita vastaus viestiin



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.