Alio: Uimataito antaa vapauden nauttia

vesillä liikkumisesta turvallisesti

Kristiina Heinonen

Suomessa vietetään erittäin paljon aikaa vesillä tai niiden äärellä ympäri vuoden. Veneily, vesiliikuntalajit ja muut veteen liittyvät harrastukset ovat suosituimpien vapaa-ajanviettomuotojen joukossa.

Uimahalleissa on vuosittain noin 25 miljoonaa käyntikertaa ja uimatekniikkakurssit pullistelevat osallistujista. Vesi elementtinä tarjoaa eri ikäisille ja toimintakyvyltään erilaisille ihmisille mahdollisuuden nauttia liikunnasta.

Veteen liittyy kuitenkin myös riskejä. Suomessa hukkuu vuosittain noin 150 ihmistä, mikä on asukaslukuun suhteutettuna enemmän kuin useimmissa muissa Pohjoismaissa.

Monissa tutkimuksissa aikaisin omaksuttu uimataito on nostettu tärkeäksi tekijäksi hukkumisten ehkäisemisessä. Tosin hyväkään uimataito ei suojaa hukkumiselta, jollei vesillä liikkuessa varustauduta oikein esimerkiksi pelastusliivein ja vältetä turhia riskejä kuten päihtyneenä uimista tai veneilyä.

Pohjoismaisen määritelmän mukaan henkilö, joka uintisyvyiseen veteen tiputtuaan ui yhtäjaksoisesti 200 metriä, josta 50 metriä selällään, on uimataitoinen. Viimeisimmän tutkimuksen mukaan tämä onnistuu 76 prosentille kuudesluokkalaisista ja 68 prosentille aikuisista.

Yli 50-vuotiaiden ja sitä vanhempien uimataito on heikompi kuin nuorempien ikäryhmien. Uimataidon paranemiseen on vaikuttanut erityisesti uimahallien rakentaminen ja uinninopetuksen yleistyminen kouluissa 1970-luvulla.

Uimataitoon, vedestä pelastautumiseen ja pelastamiseen liittyvät tavoitteet on kirjattu myös nykyisen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin. Uinninopetuksen laadussa ja määrässä on kuitenkin suuria kuntakohtaisia eroja.

Jos kunta ei järjestä uinninopetusta opetussuunnitelman mukaan tai kunnassa ei ole uimahallia, on oppilaan mahdollisuus oppia uimaan huomattavasti heikompi kuin kunnissa, joissa olosuhteet tukevat uimataidon oppimista.

Vain noin 30 prosenttia kunnista toteuttaa uinninopetusta alakoulun aikana Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton (SUH) suositusten mukaan vähintään viisi tuntia kullakin luokka-asteella. Tämä on harmillista, sillä koulujen uinninopetuksella on suuri merkitys erityisesti niiden lasten uimaan oppimiselle, jotka eivät eri syistä johtuen pääse vapaa-aikanaan uimahalliin.

Kuntien toivoisikin varaavan tämän kansalaistaidoksi luokitellun taidon opettamiseen riittävät resurssit. Kysymys on erityisesti lasten turvallisuudesta, mutta myös pitkäaikaisesta investoinnista kuntalaisten hyvinvointiin. Uinti ja vesiliikunta ovat mitä parhainta terveysliikuntaa ja uimataito onkin monille polku elinikäiseen liikunnan harrastamiseen.

Koulujen uinninopetuksen lisäksi vanhemmilla on tutkitusti iso rooli lasten uimaan oppimisessa. Esimerkkinä toimimisen lisäksi vanhemmat voivat edesauttaa lastensa uimataidon kehittymistä totuttamalla lapsia pienestä pitäen veteen esimerkiksi kylpyhetkien yhteydessä ja mahdollistamalla säännölliset uimahallivierailut tai kesällä leikit rantavesissä turvallisissa olosuhteissa.

Tarvittaessa myös uimakoulut tarjoavat apua uimataidon opetteluun niin lapsille kuin aikuisillekin. Uimakoulutoimintaa järjestetään uimahalleissa ympäri Suomen ja kesäisin myös rannoilla esimerkiksi kuntien, paikallisten uimaseurojen tai eri yhdistysten toimesta.

Kannattaa olla rohkeasti yhteydessä, jos lapsen tai oman uimataidon kehittäminen kiinnostaa. Uimaan voi oppia myös aikuisena ja uintitekniikkaa viilaamalla uimiseen voi saada aivan uutta potkua.

Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton tavoitteena on, että jokaisella Suomessa asuvalla on mahdollisuus oppia uimaan sekä riittävät tiedot ja taidot itsensä ja toisen pelastamiseen veden varasta. Uimataito ja hyvät vesiturvallisuustaidot antavat vapauden nauttia vedessä, vesillä ja veden äärellä liikkumisesta turvallisesti eri vuodenaikoina.

Kirjoittaja on Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton toiminnanjohtaja.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.