Puheenvuoro: Ikävystymisen jalo taito

Florence Schmitt

Koululaisten lomat alkoivat, ja vanhempien kesälomat ovat edessä. Perheen yhteinen aika saattaa kuitenkin olla kortilla. Suorituspaineet vaikuttavat kesälomien suunnitteluun. Pitää ehtiä niin moneen, ja kesä on niin lyhyt. Edessä ovat leirit, vierailut huvipuistossa, matkat ja mökit, festarit ja kesätapahtumat, rippijuhlat ja häät, mummolat ja lukuiset automatkat erilaisten paikkojen välillä.

Uusperheissä lapsilla on jaettu loma isän kanssa ja äidin perheen kanssa, mikä puolestaan aiheuttaa monimutkaisia logistiikkakuvioita. Lepo saattaa olla vain haave. Vapaa-aika on lisääntynyt vuosikymmenien saatossa, mutta tuntuu siltä, ettei ole juurikaan joutoaikaa. Riennämme asiasta toiseen, toiminnasta toiseen, koska tuntuu pelottavalta olla tekemättä mitään.

Onko niin, ettei nykyihminen uskaltaudu pysähtymään? Ovatko pysähtyminen ja joutilaisuus vaarallisia? Uskaltaisiko olla edes kokonainen päivän ilman kännykkää ja tietokonetta? ilman pelejä, instagramia, Facebookia, periskooppia, spotifya jne.? Vaanisiko turvallisuudentunnetta uhkaava pitkästyminen? Olisiko ikävystyminen vaarana?

Jos kokeilisi vaikka yhden päivän ilman internetyhteyksiä ja ilman koneita? Ikävystyminen voisi hiipiä hiljaa. Sen kanssa voisi yrittää seurustella. Sen kutsua voisi yrittää kuunnella.

Ikävystyminen voisi kutsua havahtumiseen, sillä se on suloista joutenoloa, joka liikuttaa tunteita ja ajatuksia, mutta vailla pakottavaa tulosta.

Maailma ja sen kaikkeus ovat juuri nyt ihailtavina. Miten ihmeellinen onkin olemassa olo avaruuteen viskatulla maanpalolla. Miten ihmeellisiä ovat taivas ja tuuli, mustikan sinisyys ja variksen ääni. Miten ihmeellisiä ovat lapsen varpaat ja vasta paistetut letut.

Miten ihmeellisiä ovat taivaaseen nouseva kuu lähes yöttömässä metsässä ja laskeva aurinko latvojen taakse? Miten ihmeellistä on istua juuri tässä ja nyt laiturilla meren äärellä. Ja minä olen olemassa, ainutlaatuisena, ainutkertaisena. Miten tämä kaikki on mahdollista?

Ikävystyminen on vapautumista viihteestä, joka vangitsee mielen. Voisi havahtua vapauteen. Ei tarvitse olla kaiken aikaa kaikkialla ja kaikkien kanssa. Vai pelkääkö ihminen niin paljon omia ajatuksia? Tai sielunsa tyhjyyttä?

Huvittelu tappaa ajattelua. Kun ajattelu kuolee, on riski menettää elämän merkityksen tai välineet sen etsimiseen tai sen löytämiseen. Kun merkitys katoaa, tyhjyyden saa pois päältä viihteellä. Noidankehä on syntynyt.

Ikävystyminen on mahdollisuutta haaveilla, unelmoida, tunnelmoida. Voi vapaasti kokeilla mielessä erilaisia vaihtoehtoja, tutkia mahdollisuuksia, retkeillä mielikuvituksen maisemiin etsiessään paikkaa elämässä. Tämä on erityisen totta nuorille, jotka ovat vielä miettimässä, mitä he tekisivät omalla elämälleen.

Ikävystyminen on heräämistä ajan arvostamiseen. Onhan tavallista, että ikävystynyt katsoo kelloa. Moni meistä on tullut hyvin taitava välttämään ymmärrystä ajan kulumisesta, elämän loppumisesta aikanaan. He tappavat aikaa.

On pelottavaa todeta, kuinka monet ihmiset tuhlaavat elämänsä arvokasta aikaa tyhjänpäiväiseen pelaamiseen. Jospa heräisivät näkemään, että arvokkaat elämän tunnit eivät ikinä tule takaisin, ne ovat menetettyjä. Pelaaminen ei tee ihmisistä parempia, eikä tästä maailmasta tule parempaa paikkaa pelaamalla tietokonepelejä.

Ikävystyminen on mahdollisuutta itsetuntemukseen ja itsetutkisteluun. Ovatko arvot oikeassa järjestyksessä? Pidänkö huolta ihmisistä, joista välitän? Huolehdinko parisuhteesta ja muista ihmissuhteista? Onko omistaminen tärkeämpi kuin oleminen? Mitä teen toisen ihmisen ja maailman hyväksi? Jos kuolisin nyt tai kohta, olisinko tyytyväinen ja kiitollinen omasta elämästäni?

Vakavat kysymykset, vakavat ajatukset, mutta kuuluuko kesän olla kepeä ja pinnallinen? Voisiko se olla hiljaisuutta ja itsensä kuuntelemista, mielenrauhaa lähimpien ihmisten seurassa? Kesäloman ohjelmoimattomat päivät antavat tilaa itsetutkiskelulle ja itsetuntemuksen kasvattamiselle.

Kirjoittaja on filosofian tohtori, vaativan erityistason psykoterapeutti Tyksin lastenpsykiatrian klinikalla.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.