Kansalaiset valmistelevat

perustuslakiuudistuksia Irlannissa

ALIO

Maija Setälä

Irlannissa järjestettiin 25.5. historiallinen kansanäänestys, jossa äänestäjistä 66 prosenttia äänesti abortin laillistaminen puolesta. Samalla kumottiin vuonna 1983 tehty perustuslain muutos (8th Amendment), jonka mukaan valtion tulee suojella sikiön oikeutta elämään samalla tavalla kuin äidin vastaavia oikeuksia.

Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että raskaudenkeskeytys sallittiin ainoastaan äidin hengen ollessa välittömässä vaarassa. Myös ulkomaisia aborttimahdollisuuksia koskevan informaation välittämistä on rajoitettu perustuslakiin vedoten.

Irlannissa kaikki perustuslain muutokset on hyväksyttävä sitovassa kansanäänestyksessä. Aborttikysymyksestä on äänestetty useaan otteeseen, muun muassa vuonna 1983, jolloin 67 prosenttia äänestäneistä kannatti aborttioikeuksien rajoittamista.

Vuonna 1992 äänestettiin perustuslain muutoksista, jotka mahdollistivat ulkomailla suoritetut abortit ja tähän liittyvän informaation välittämisen. Seurauksena on ollut se, että joka vuosi joitakin tuhansia irlantilaisia naisia on matkustanut Iso-Britanniaan tekemään abortin.

Irlantilaiset poliitikot ovat olleet usein haluttomia käsittelemään aborttikysymystä sen vuoksi, että se herättää voimakkaita reaktioita ja mahdollisesti karkottaa äänestäjiä. Lisäksi suurimmat puolueet ovat olleet jakautuneita kysymyksen suhteen.

Nämä olivat syitä sille, että aborttilainsäädännön muutos päätettiin alistaa kansalaiskokouksen (Citizens’ Assembly) valmisteltavaksi. Kansalaiskokoukseen valittiin satunnaisotannalla 99 tavallista kansalaista, jotka laajasti ottaen edustivat irlantilaista äänestäjäkuntaa. Kansalaiskokous aloitti työskentelyn vuoden 2016 lopulla ja lopetti vuoden 2018 keväällä. Yhteensä se kokoontui 11 kertaa. Kansalaiset keskustelivat aborttikysymyksestä viitenä viikonloppuna.

Kansalaiskokouksessa kuultiin lukuisia asiantuntijoita, keskusteltiin pienryhmissä ja lopulta äänestettiin. Lisäksi kaikilla irlantilaisilla oli mahdollisuus tehdä netissä kirjallisia lausuntoja kansalaiskokoukselle.

Kansalaiskokouksen selvä enemmistö (87 prosenttia) päätyi suosittelemaan lainsäädännön muutosta, mikä sitten johti kansanäänestyksen järjestämiseen. Aborttikysymyksen lisäksi kansalaiskokouksen esityslistalla olivat myös parlamentin toimikaudet, kansanäänestysten menettelytavat sekä laajempia yhteiskunnallisia kysymyksiä kuten väestön ikääntymisen ja ilmastonmuutoksen tuottamat haasteet.

Kansalaiskokous oli jo toinen kerta, kun Irlannin kansalaiset ovat voineet osallistua perustuslain muutosten valmisteluun. Vuosina 2012-2014 järjestettiin niin sanottu perustuslakikokous (Constitutional Convention). Tähän osallistui 66 satunnaisesti valittua kansalaista sekä myös 33 vaaleilla valittua edustajaa. Tällä järjestelyllä haluttiin sitouttaa kansanedustajat keskusteluprosessiin. Myös perustuslakikokous ehdotti monia lakimuutoksia, joista kolmesta on jo järjestetty kansanäänestys.

Irlannissa on siis tuoreita kokemuksia niin sanottujen puntaroivien kansalaisfoorumien käytöstä poliittisten päätösten valmistelussa. Irlannissa kansalaisfoorumit ovat olleet kiinteästi kytköksissä parlamentaariseen päätöksentekoon, sillä parlamentti on sitoutunut käsittelemään kansalaisfoorumien suositukset osana lainvalmistelua. Myös esimerkiksi Oregonissa käytössä oleva kansalaisaloitteiden arviointijärjestelmä (Citizens’ Initiative Review) on hyvä esimerkki puntaroivan kansalaisfoorumin kytkemisestä päätöksentekoon.

Puntaroivia kansalaisfoorumeita voisi käyttää lainsäädännön valmistelussa Suomessakin. Erityisesti suurten yhteiskunnallisten uudistusten, kuten sote- ja maakuntauudistuksen valmistelu, näyttää tuottavan vaikeuksia.

Pyrkimykset saada aikaan mahdollisimman kestäviä ratkaisuja näyttävät jäävän vaalikausien luomien aikataulupaineiden ja poliittisten irtopisteiden keräilyn jalkoihin. Kansalaisfoorumeita voisi tällaisissa tapauksissa hyödyntää lainsäädännön valmistelussa ja näin edesauttaa laadukasta ja hyväksyttävää päätöksentekoa.

Monissa Suomen kunnissa puntaroivien kansalaisfoorumien kaltaiseen uudenlaiseen kansalaisosallistumiseen suhtaudutaan myönteisesti ja ennakkoluulottomasti. Sen sijaan valtakunnan politiikassa uusia kansalaisosallistumisen muotoja on toistaiseksi sovellettu tarpeettoman varovasti.

Kirjoittaja on Turun yliopiston valtio-opin professori ja hankkeen ”Osallistuminen
pitkäjänteisessä päätöksenteossa” (PALO) vastuullinen johtaja.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.