Perjantai 22.6.2018Paula, Liina, PauliinaJuhannus

Antibiootteja käytettävä vastuullisesti

ALIO

Tuuli Lahti
Manu Tamminen

Antibioottien kestävä ja vastuullinen käyttö on ainoa keino niiden säilyttämiseksi jälkipolville. Tästä muistuttelee tänään 18.11. kymmenettä kertaa vietettävä Euroopan antibioottipäivä. Ilman toimivia antibiootteja esimerkiksi elinsiirrot, syöpähoidot ja monet muut rutiininomaisetkin lääketieteelliset toimenpiteet käyvät mahdottomiksi.

Maailman antibioottireservi on kuitenkin hupenemassa kovaa vauhtia, sillä uusia antibiootteja ei ole onnistuneesti kehitetty yli 30 vuoteen ja käytössä olevat antibiootit menettävät jatkuvasti tehoaan bakteerien resistenssin eli vastustuskyvyn yleistymisen myötä.

Resistenssi kehittyy, kun bakteerin perimä muuntuu tavalla, joka antaa bakteerille kyvyn torjua antibiootin vaikutuksia. Antibiootti menettää tällöin tehonsa, eikä kykene enää tappamaan bakteeria tai estämään sen lisääntymistä. Prosessi on kiihtyvä, sillä resistenssi leviää helposti yhden bakteerisolun perimästä eteenpäin muille bakteerisoluille. Tämän leviämisen seurauksena syntyvät myös moniresistentit bakteerit, jotka sietävät useita eri antibiootteja.

Pelkästään Euroopassa menehtyy vuosittain 25 000 ihmistä resistenttien bakteerikantojen aiheuttamiin infektioihin, ja kuolleisuuden on ennustettu kasvavan jyrkästi ilman pikaisia toimia resistenssin kehittymisen ja leviämisen ehkäisemiseksi. Täten antibioottiresistenssi muodostaa vakavan maailmanlaajuisen kansanterveysuhan.

Euroopan Unionin alueella resistenssin seuraukset aiheuttavat jo nyt noin 1,5 miljardin euron kustannukset vuosittain. Kustannuksia koituu niin lääkehoidon ja sairaalajaksojen pitkittymisestä kuin tuottavuuden alenemisestakin. Hyvä uutinen sekä kansantalouden että -terveyden kannalta kuitenkin on, että resistenssin muodostumista voidaan rajoittaa monin tavoin. Tähän kekoon voi jokainen meistä kantaa oman kortensa.

Antibioottien vastuullinen käyttö ja tartuntatautien tehokas ennaltaehkäisy muodostavat perustan resistenssin torjunnalle. Esimerkiksi hyvällä käsihygienialla ja rokoteohjelmilla voidaan tehokkaasti vähentää tartuntatautien leviämistä ja siten antibioottien tarvetta.

Matkailijoiden olisi hyvä myös tiedostaa, että erityisen paha resistenssitilanne on tällä hetkellä esimerkiksi Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa. Resistentti bakteerikanta on ikävä tuliainen, jota oireetonkin kantaja saattaa tietämättään levittää eteenpäin muille.

Suurimmat vaikutukset resistenssin torjuntatyössä saavutetaan poliittisilla toimenpiteillä. Euroopan unioni ja Yhdistyneet kansakunnat ovatkin jo yhdessä jäsenmaittensa kanssa sopineet tavoitteista antibioottien käytön säätelemiseksi sekä resistenssitilanteen seuraamiseksi ja raportoimiseksi.

On ensiarvoisen tärkeää, et-teivät nämä tavoitteet jää vain juhlapuheiden tasolle, vaan että ne myös jalkautuvat käytäntöihin. Tarvitaan poikkihallinnollisia ja rajat ylittäviä toimenpiteitä, sillä resistenssikysymys koskettaa laaja-alaisesti niin ihmisiä, eläimiä, ympäristöä kuin elintarvikkeitakin.

Suomessa resistenssitilanne on vielä toistaiseksi säilynyt hyvänä ja Suomi on vastuullisesti ajanut EU:ssa muun muassa tiukennuksia antibioottien käytölle eläinlääkinnässä. Globaalina kysymyksenä antibioottiresistenssi koskettaa kuitenkin yhä enenevässä määrin myös suomalaisten terveysturvallisuutta ja siksi on huolestuttavaa, miten vähän resursseja tähän työhön on viime vuosina suunnattu.

Panostukset alan tutkimukseen ovat olleet olemattomia ja erityisesti tartuntatautien valvontaan kohdistetut määrärahat ovat 2010-luvulla vähentyneet merkittävästi. Voimavaroja kaivataan kipeästi niin alan diagnostiikkaan kuin tutkimus-, tiedotus- ja seurantatyöhönkin. Suomessa olisikin syytä ottaa mallia Ruotsista ja Norjasta, jotka ovat kohdistaneet tähän työhön huomattavasti enemmän varoja ja joissa resistenssitilanne on meitä parempi.

Riittävien resurssien ohella on huolehdittava nyt myös siitä, että antibioottiresistenssin torjunnan kannalta keskeiset säännökset tulevat sisällytetyiksi sote-uudistuksen yhteydessä muokattavaan lainsäädäntöön. Samalla tulee selkeästi sopia, miten tartuntatautien valvonta ja niihin varautuminen jatkossa organisoidaan.

Dosentti Tuuli Lahti, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry ja dosentti Manu Tamminen, Turun yliopisto.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.