Perjantai 28.7.2017Atso

Kuka hyötyy tehohoidosta?

ALIO

Mika Valtonen

Tehohoidolla tarkoitetaan tilannetta, jossa ihmisen elinjärjestelmä on vakavasti häiriintynyt, mutta häiriön uskotaan olevan tilapäinen ja hoidolla parannettavissa. Tehohoidon tulokset sekä potilaiden ennuste ovat parantuneet viime vuosikymmenen aikana, vaikka hoitoa tarvitsevat potilaat ovat iäkkäämpiä ja vaikeammin sairaita kuin aiemmin.

Väestön edelleen ikääntyessä tulemme tarvitsemaan tehohoitoon merkittävästi lisää hoitokapasiteettia, kuntoutusta ja jatkohoitopaikkoja. Riittämättömien resurssien vallitessa on siksi entistä tärkeämpää, että tehohoito kohdistuu niihin, joiden on mahdollista siitä hyötyä. Oikea potilasvalinta ja nopea hoidon aloitus ovat tehohoidon lopputulokseen eniten vaikuttavat tekijät.

Kriittisen sairauden ripeä tunnistaminen ja tehohoitoa seuraava intensiivinen kuntoutus ovat avainasemassa potilaan toipumiseen. Tehohoitokuolleisuus on Suomessa nykyään vain kuusi prosenttia ja lähes 90 prosenttia teho-osastolla hoidetuista potilaista selviää elossa sairaalasta.

Toivottomien, hoitoon reagoimattomien potilaiden paikka ei kuitenkaan ole teho-osasto. Hoidon rajaukset pitää kohdistaa toimintakyvyltään voimakkaasti alentuneisiin ja runsaan sairaustaakan omaaviin potilaisiin, jotka huolellisen arvion perusteella eivät enää voi tehohoidosta hyötyä.

Vaikka rajaukset ovat lääkäreille aina ammatillisesti ja eettisesti raskaita, ovat ne välttämättömiä niin resurssien käytön kuin tuloksettoman tehohoidon potilaalle aiheuttaman lisäkärsimyksen vuoksi.

Tehohoidosta pidättäydyttäessä hoidon painopiste muuttuu parantavasta hoidosta hyväksi huolenpidoksi, jossa keskeistä on potilaan kärsimysten helpottaminen ja hyvän perushoidon ylläpito.

Julkisessa keskustelussa on viime aikoina ollut paljon esillä ihmisen oikeus hyvään kuolemaan. Vähemmälle huomiolle on jäänyt oikeus hyvään elämään. Hyvä elämä on paljon muutakin kuin hyvä terveys. Siihen kuuluvat esimerkiksi oikeus koulutukseen, työhön, lepoon, kohtuulliseen toimentuloon, omaan kotiin ja lähimmäisten antamaan tukeen ja turvaan. Vasta vakavan sairastumisen myötä hyvän terveyden merkitys korostuu ja sen jälkeen jokainen päivä saa uuden sisällön ja arvon.

Satavuotiaan Suomen kaikki kansalaiset ovat onneksi oikeutettuja yhdenvertaiseen terveydenhoitoon. Suomalaisen tehohoidon välittömät kustannukset ovat vuosittain noin 140 miljoonaa euroa, joka on vain 2,5 prosenttia somaattisen erikoissairaanhoidon kustannuksista ja 25 euroa jokaista suomalaista kohti. Tätä panostusta vastaan tuotetaan meille tuloksiltaan kansainvälisen vertailun kestävää korkeatasoista tehohoitoa ja siihen liittyvää tutkimusta.

Tehohoitoon mahdollisesti johtavien sairauksien ennakolta tunnistaminen yhdistettynä nopeasti aloitettuun kriittisesti sairaiden potilaiden hoitoon johtavat yleensä vielä parempaan tulokseen ja vähemmin kustannuksin kuin täysipainoinen, mutta liian myöhään aloitettu tehohoito.

Oikein kohdistettu ja oikealla hetkellä aloitettu tehohoito on kuitenkin erittäin kustannusvaikuttavaa moneen muuhun lääketieteelliseen hoitoon verrattuna.

Tehohoidon tavoitteena ei ole pelkkä eloon jääminen, joka ei ole mikään itseisarvo. Tärkeintä on se, minkälaiseksi muodostuu tehohoidossa olleen potilaan elämänlaatu tehohoidon jälkeen.

Onnistuessaan hyvin tehohoito palauttaa potilaalle akuutin sairastumisen yhteydessä menetetyn toimintakyvyn ja antaa hänelle mahdollisuuden jatkaa itsenäistä ja laadultaan hyvää elämää. Vaikka kaikki hoidon rajaukset ovat vaikeita päätöksiä, ovat ne myös osa potilaan hyvää hoitoa ja hänen etujensa valvontaan.

Tehohoidon aloitusta harkittaessa on lääkärin aina arvioitava siitä potilaalle mahdollisesti koituvat hyödyt ja haitat yrittäen löytää vastaus kysymykseen: Mikä on tämän potilaan edun mukaista? Lääkärikunnan vanha viisaus ”Do no harm” on edelleen ajankohtainen toimintaohje.

Kirjoittaja on anestesiologian ja tehohoidon dosentti, aikuisten teho-osaston ylilääkäri, Tyks.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.