Perjantai 25.5.2018Urpo

Kuuluuko lapsen ääni kouluruokailuissa?

Hanna Lagström

Sanna Talvia

Tiistaina 24.1. julkistettu uusi Syödään ja opitaan yhdessä -kouluruokailusuositus korostaa ruokatason suositusten lisäksi yhteisöllisyyttä, oppilaiden osallisuutta, aikuisten antamaa roolimallia ja kouluruokailua monipuolisena oppimisympäristönä. Suomi on kouluruokailun edelläkävijä maailmassa. Oppilaiden oikeudella lakisääteiseen maksuttomaan ruokailuun on pitkä historia. Kaikissa kansakouluissa kouluruokaa on tarjottu vuodesta 1946.

Osana pohjoismaista kouluruokailututkimusta on tarkasteltu neljäsluokkalaisten lasten käsityksiä kouluruokailusta. Tulokset osoittavat, että lapset ovat vahvasti omaksuneet ajatuksen terveellisen kouluruuan merkityksestä. He toivoivat ruuan olevan terveellistä perusruokaa ja mahdollistavan kasvisten ja hedelmien syömisen. Pitsaa, hampurilaisia tai jäätelöä toivottiin harvoin ja erityistilanteissa.

Toisaalta terveelliseen ja epäterveelliseen ruokaan suuntautumisessa oli havaittavissa kiinnostava ero: terveelliseen syömiseen liitettiin paljon rationaalisia järkiperusteluja, epäterveelliseen syömiseen puolestaan liittyi enemmän voimakkaita tunnemerkityksiä.

Alakoululaisten oli vaikea kuvata kouluruokaa vivahteikkaasti. He puhuivat usein "hyvästä" ja "pahasta" ruuasta, mutta heidän oli vaikea täsmentää millaista hyvä ruoka on. Erilaisia negatiivisesti värittyneitä kärjistyneitä kuvauksia kouluruuasta sen sijaan esiintyi lasten keskusteluissa enemmän. Legendaariset tarinat kovista, kumisista ja seinästä takaisin kimpoavista perunoista nousivat spontaanisti esiin.

Projektissa tutkittiin myös sitä, mitä lapset todellisuudessa söivät lounaalla. Toive terveellisyydestä ei aina näkynyt lautasella asti. Vaikuttaakin siltä, että tiedolliseen ulottuvuuteen keskittyvällä ravitsemuskasvatuksella on jo saavutettu se mitä on saavutettavissa.

Tarvitaankin uusia ruokakasvatuksellisia tapoja hahmottaa ruokaa ja syömistä, mikäli halutaan nähdä muutoksia lasten ruokavalinnoissa. Muun muassa Amerikasta meille rantautuneessa Syömisen taito -ajattelussa lähdetään vahvistamaan joustavaa suhtautumista syömiseen, taitoja oman kehon viestien tunnistamisessa, rohkeutta kokeilla uusia ruokia ja kykyä suunnitella ja rytmittää syömistä osaksi arkipäivää.

Vaikuttaa edelleen siltä, että kouluruuasta on helpompi puhua käyttäen kielteisiä kuin myönteisiä ilmauksia. Maksuttoman ja aikoinaan köyhäinavun välineeksi kehitetyn kouluruokailun yllä tuntuu leijuvan edelleen negatiivinen leima. Kouluruokailua pidetään periaatteessa hyvänä asiana, mutta se jää aina statukseltaan toisen luokan ateriaksi. Ainakin osin lapset oppivat tämän negatiivisen puhetavan perintönä meiltä aikuisilta. Meidän jokaisen olisikin hyvä välillä pohtia, millaista kouluruokailumielikuvaa olemme puheillamme ylläpitämässä. Perustuvatko ajatuksemme enemmän omiin muistoihin kuin nykypäivän kouluruokailutodellisuuteen?

Monet kouluruokailusuosituksen määrittelemät periaatteet, esimerkiksi ruokailuun varattu aika ja energiantarpeen täyttäminen, eivät toteudu kouluruokailussa käytännössä. Oppilaat on hyvä ottaa uuden kouluruokailusuosituksen ja opetussuunnitelman hengessä mukaan suunnittelemaan ja arvioimaan ruokailua.

Tutkimuksemme osoittaa, että kouluruokailu on lapsille tärkeä ja kiinnostava asia. He keskustelevat sitä mielellään ja keksivät kehitysehdotuksia. Oppilaiden osallistaminen on kuitenkin syytä tehdä niin, ettei lopputulos jää vain näennäisosallistamiseksi. Miten tämä onnistuu, kun lasten puheissa opettajilla oli kouluruokailussa lähinnä kurinpitäjän rooli?

Kouluruokailu on konkreettinen lasta koskettava ilmiö, jonka äärellä voidaan harjoitella myös laajempaa kansalaisvaikuttamista. Kouluruokailun kehittämisprojekti voi herättää pohdintoja esimerkiksi siitä, kuka päättää kouluruokailun resursseista ja miten tähän prosessiin voi kuntalaisena vaikuttaa. Mikäpä on sen ajankohtaisempaa kunnallispoliittista pohdintaa erityisesti näin vaalien alla!

Ravitsemustieteen dosentti Hanna Lagström toimii tutkijana Turun yliopiston kansanterveystieteen laitoksella. FT Sanna Talvia toimii ravitsemuskasvatuksen asiantuntijana Itä-Suomen yliopistosta.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Aliot