Keskiviikko 20.6.2018Into

Hansakorttelissa ilotalo ja tupakkatehdas

Antintalo on Turun vanhin vain kaupankäyntiin rakennettu talo.
Kuva TS 30.12.1983.
Antintalo on Turun vanhin vain kaupankäyntiin rakennettu talo. Kuva TS 30.12.1983.

Hansan viimeinen lista lyötiin paikoilleen kolmekymmentä vuotta sitten. Kauppapaikkana korttelilla on vielä pidemmät perinteet. Antintalon ”Handelspassage” rakennettiin jo vuonna 1891. Se on Turun vanhin pelkästään kauppataloksi pystytetty rakennus. Miten basaarikorttelista tuli lasikattoinen kauppakeskus?

1700-luvulla nykyisen Hansakorttelin kohdalla joutui laittamaan jalkaansa kunnon saapikkaat, jos mieli kulkea porvarien peltojen läpi. Turun palon myötä 1800-luvulla keskusta siirtyi palamattomalle länsipuolelle, Kauppatorin ympäristöön.

Turun todelliseksi kauppakaduksi kehkeytyi Hampunkehrääjänkatu. Se kulki Yliopistonkadun ja Eerikinkadun välissä ja päättyi Kristiinankadulle. Eli vei ostoksille nykyisen Hansakorttelin läpi. Kuten tänäkin päivänä, kauppakujalla toimi muun muassa kelloliike ja majatalo. Silloista tupakkatehdasta, tivolia tai ilotaloa on nyky-Hansasta sen sijaan turha etsiä.

Antintalon tupakkatehdas ja basaari

Tupakkaa ja piippuja valmistettiin kauppias Lindbergin Antintalon tontille 1842 rakennuttamassa piharakennuksessa. Linbergin ajoitus oli huono, sillä tupakkasuku Rettig tuli kaupunkiin vain muutamaa vuotta myöhemmin ja valloitti markkinat. Lindbergin tontti päätyikin tehtaanpatruuna Ulrik Palmulle 50 000 markalla. Vapaakirkkoon kuulunut Palmu rakennutti tontille Handelspassagen ja Immanuel- kappelin vuonna 1891. Ne suunnitteli K.V. Reinius, joka tunnetaan Turussa myös VPK-talosta. Tämä kaupungin ensimmäinen pelkästään kauppataloksi pystytetty rakennus oli kaupunkilaisille ison ihmetyksen aihe. Lindbergin rakentama tupakkatehdas korjattiin raittiushotelli Saiman käyttöön.

1916 kiinteistöt osti Antti Raita, jonka perikunta nimesi talon hänen mukaansa 1950-luvulla. Siksi julkisuvussa yhä lukee ”Antintalo”, eikä esimerkiksi ”Palmuntalo” rakennuttajansa mukaan. Raidan sisko, Olga, pyöritti talossa Saima-hotellia. Immanuel kappeli sai sopimuksen mukaan jatkaa korttelissa lähes 50 vuotta.

Antintalossa toimi myöhemmin muun muassa ”kansan ruokasali ja kahvila”, Elanto, eli myöhemmin Einelä ja kukkakauppa Iris. Antintalon pitkäaikaisin liike on ollut Suomen Jalkineliike. Se aloitti talossa vuonna 1902 nimellä Finska Skomagasinet ja lopetti toimintansa Antintalon Kenkänä 102 vuotta myöhemmin.

St. Erikin kanahäkit

Kristiinankadun ja Eerikinkadun kulma tunnettiin 1900-luvulle asti ”karusellitonttina” siinä vierailevan tivolin takia. Suurella tontilla sijaitsi puutalo, joka siirrettiin Satakunnantie 8:an, kun paikalle vuonna 1911 rakennettiin korttelin toinen vanha liikekiinteistö, St. Erik. Se on Helsinkiä paljon suunnitelleen, arkkitehti Selim A. Lindqvistin ainoa Turkuun piirtämä talo. Turkulaisittain se lienee sääli, sillä rakennus oli varsin edistyksellinen ja perustui rautabetonirakenteeseen. Ideana oli rakentaa pieniä liiketiloja, joita väliseiniä purkamalla voidaan helposti yhdistää.

Katutaso käsitti yksinomaan liiketiloja, joista suurin osa tuli hotelli Standardin käyttöön. Ylemmissä kerroksissa oli asuntoja, kahvila ja hotellihuoneita. Talossa toimi myös Kristiinan kylpylaitos 1910-luvulla. Pienet asunnot ja tivolitausta antoivat rakennukselle lempinimen ”Karusellitontin kanahäkit”.

St. Erikissä ovat toimineet aikojen saatossa muun muassa Veljekset Korkelan kahvila ja Taiteilijain salonki, Oy Foto Ab, H.J. Jousi Oy, Oulaisten Leipomo, vaateliike Livak, Auran Lakki ja Hattu, Turun hajuvesikauppa, Kenkä-Eero, Autere ja vaatetusliike Klimscheffskij.

Thalian kolmikko

Hansakorttelin vanhimmat rakennukset löytyvät torin laidalta: teatteritalo, sen vieressä oleva Paakarintalo ja Apteekkitalo. Kulttuuriesityksistä on Hansassa saatu nauttia jo tammikuussa 1839. Nautinto saattoi tosin olla kyseenalaista, sillä teatteritalon vihkiäispäivänä oli 17 astetta pakkasta, eikä pelkkä kynttilänvalo runonlausuntaan juuri lämpöä tuonut.

1860-luvulla teatteri sai vierelleen von Heidekenin piirtämän kolmikerroksisen liike- ja asuinrakennuksen, johon muutti Suomen vanhin, 1689 perustettu I apteekki, sittemmin Kauppatorin Apteekki. Pian sen jälkeen tontille nousi myös Paakarintalo. Nimensä se on ilmeisesti saanut vasta 1950-luvulta siinä sijainneen J.R. Lehtisen konditorian päämyymälän mukaan.

Paitsi sielunruokaa, on myöhemmin Thaliana tunnetussa korttelin osassa tarjoiltu myös ravintoa ja käyty kauppaa. Foija, eli lämpiöravintola, on yhtenä Suomen vanhimmista ravintoloista palvellut teatteriväkeä sen alusta asti. 1983 ravintola siirtyi teatteritalosta nykyiseen paikkaansa, entiseen Apteekkitalon hiilikellariin. Tilalle tuli hetkeksi Carrols, mutta se ei saanut suurta suosiota lämpiöruokalana.

Thalia-talon vanhoja yrityksiä olivat myös kotikutomo Oy Ida Schütt Ab, kemikalio Hermes, vaatetusliike David Gumpler ja Jenny Österblomin Siemenliike.

Revitään kortteli maan tasalle

1960-luvun henkeen kuului, että kaikki vanha on purettava. Nykyisen Hansakorttelinkin tilalle suunniteltiin uutta kauppakeskusta, jonka alta kaikki silloiset rakennukset olisi purettu pois. Keskustaratkaisun arkkitehtikilpailun voitti professori Antero Pernajan ja arkkitehti N.-H. Sandellin ehdotus, jossa korttelin täytti uusi, laatikkomallinen katettu kauppakeskus. Mallia ei onneksi koskaan toteutettu, mutta ajatus katetusta keskuksesta jäi muhimaan.

1974 hyväksyttiin yksimielisesti koko korttelin rakennuskannan mahdollistava asemakaavamuutos, niin sanottu Kymppikorttelin kaava. Aurakadun ja Yliopistonkadun rakennukset purettiin lähes välittömästi. Osa tonteista jäi joksikin aikaa tyhjilleen. Muut talot säästyivät purkamisilta, kun uutta suunnitelmaa ei ollut.

Antintalon sisäosat purettiin ja fasadi suojeltiin. Sen pystyssä pitämiseen käytettiin noin viisi kilometriä pyöreää teräsputkipaalua.
Kuva TS 14.3.1982
Antintalon sisäosat purettiin ja fasadi suojeltiin. Sen pystyssä pitämiseen käytettiin noin viisi kilometriä pyöreää teräsputkipaalua. Kuva TS 14.3.1982

”Uusi ilme Turun keskustakorttelille”

1980-luvun alussa Turun keskustan ilmeestä alettiin keskustella toden teolla. Åbo Svenska Teater ja sen viereiset rakennukset nähtiin jo yleisesti säilytettäviksi kohteiksi. Kiistat kohdistuivat Antintaloon ja St. Erikiin. Antintalo oli huonossa kunnossa, mutta historiallisesti merkittävä. Toisaalta talojen takapihat eivät olleet kansalaisten käytössä, vaan niillä oli varastoina toimivia rakennuksia.

Kansalaisjärjestö Enemmistö ry teki suojeluesityksen kesäkuussa 1981. Piharakennukset purettiin vastalauseiden saattelemina seuraavana kesänä. Lopulta Valtioneuvosto päätti suojella kaikki muut päärakennukset paitsi Antintalon, josta jäljelle jäi vain fasadi.

Turun Sanomat julkisti keskustakorttelin uuden ilmeen 14.11.1981.

”Julkisivu ei muutu, mutta korttelin sisäosa rakennetaan uudelleen. Korttelin sisällä avautuu jalankulkijoille uusi korttelimiljöö aukioineen, ja kujanteineen. Tapahtumien keskuksena toimivat kaksi toriaukiota joiden tuntumaan sijoitetaan katukahviloita, ravintoloita, pikkuputiikkeja ja erikoisliikkeitä”.

Pääsuunnittelijaksi valittiin Benito Casagrande. Hänen visionaan oli eteläeurooppalainen, katettu kaupunkimiljöö, jossa ”sisämiljöön vaihtelevuutta lisätään myös maisemahissillä, vesiaiheilla, istutuksilla ja väreillä”.

Kun samaan aikaan käynnistyi Kultatalon takapihan saneeraus ja Yliopistonkadun tyhjän tontin rakentaminen, alkoi Turun keskustakortteli saada muotonsa.

”Tavoitteena on tehdä Turun keskeisimmästä korttelista viihtyisä ja virikerikas sisäpiha. Kahden toriaukion tuntumaan sijoitetaan katukahviloita, ravintoloita, pikkuputiikkeja ja erikoisliikkeitä. Palvelujen valikoima pyritään saamaan mahdollisimman monipuoliseksi”
Kuva TS 14.11.1981.
”Tavoitteena on tehdä Turun keskeisimmästä korttelista viihtyisä ja virikerikas sisäpiha. Kahden toriaukion tuntumaan sijoitetaan katukahviloita, ravintoloita, pikkuputiikkeja ja erikoisliikkeitä. Palvelujen valikoima pyritään saamaan mahdollisimman monipuoliseksi” Kuva TS 14.11.1981.

Lasikatto kaiken ylle

Itse rakennusurakka oli melkoinen saavutus ja sujui yllättävän nopeasti, neljässä vuodessa. Lasikaton alle sijoitettiin seitsemän eri kiinteistön muodostama kauppakeskus, jossa oli 150 vuoden aikana eri käyttötarkoituksiin rakennettuja rakennuksia. Paloturvallisuusmielessä kiinteistöt oli pidettävä erillisinä rakennuksina.

”Koko keskuskorttelista muodostuu yksi Euroopan suurimmista lasikatetuista kauppakortteleista”, kirjoittaa Turun Sanomat.

Ensimmäisenä valmistui teatteritalo ympäristöineen, eli Thalia. Sen jälkeen rakennettiin siis lähes kokonaan uudelleen Antintalo. ”Turkulaisen rakentamisen ihmettä” on Turun Sanomien toimittajakin tuolloin puhjennut harvinaisen monisanaisesti ylistämään:

”Korttelissa on onnistuttu yhdistämään kulttuurihistoriaa nykypäivän piinkovaan bisnekseen… On tehty toimiva kokonaisuus, joka väistämättä mullistaa kaupan kuviot Turussa… Kortteli todistaa miellyttävästi vääräksi väitteet suomalaisten yhteistyökyvyttömyydestä ja byrokratian ylivallasta.”

Kauppakeskuksen viimeisen osan, St. Erikin, valmistumista juhlittiin 14.3.1988 eli 30 vuotta sitten. Tällöin kauppakeskus oli saanut nimen Hansakortteli. Vihkimään oli kutsuttu silloinen opetusministeri Christoffer Taxell ja Turun Sanomat julisti, että ”Hansa-kortteli on nyt valmis. Ja juhlavieraiden mielestä myös onnistunut.”

Artikkelisarja ”Hansakortteli 30 vuotta” on koostettu Turun Sanomien ja Hansakorttelin yhteistyöllä vuosina 1991-2017 Turun Sanomissa julkaistujen artikkeleiden pohjalta. Sarja julkaistaan ts.fi-sivustolla vuoden 2018 aikana.