Perjantai 23.2.2018Aslak

50 vuotta täyttävän Veikka Gustafssonin tavoite on päästä mäen päälle ja suurin saavutus on ollut jäädä henkiin

LEHTIKUVA/Heikki Saukkomaa
Veikka Gustafsson, Suomen ensimmäinen Mount Everestin huipulle kavunnut suomalainen, on nähnyt kuoleman läheltä monta kertaa.
Veikka Gustafsson, Suomen ensimmäinen Mount Everestin huipulle kavunnut suomalainen, on nähnyt kuoleman läheltä monta kertaa.

50 VUOTTA

Raiko Häyrinen

Alkuvuodesta 1993 Veikka Gustafssonista tuli ensimmäinen suomalainen, joka valloitti Mount Everestin. Se teki hänestä suomalaisen kuuluisuuden ja antoi hänen elämälleen suunnan.

– Mä olin silloin nuori, 25-vuotias kundi, jolla ei ollut mitään päämäärää elämässä. Ei mitään koulutustaustaa, en ollut opiskellut pätkääkään. Se on tuonut elannon ja tehnyt minusta luotettavan joutavien puhujan niin, että voin laskuttaa hyvin, Gustafsson hymyilee.

Neljännesvuosisata sitten hanke herätti myös ärtymystä. Nuori ja kokematon Gustafsson ohitti suomalaisen vuorikiipeilyn hierarkiassa kokeneemmat kiipeilijät, koska sai paikan uusiseelantilaisen Rob Hallin retkikunnasta ja sai kerättyä rahoituksen paikan maksamiseen.

Tuolloin Mount Everestin kiipeilyn kaupallistuminen oli juuri alkamassa. Hallin kaltaiset oppaat johtivat huipulle kokemattomia kiipeilijöitä, jotka pulittivat oppaille kymmeniätuhansia dollareita.

Kaupallistumisen vaaroihin havahduttiin toukokuussa 1996, kun Hall ja toinen julkkisopas Scott Fischer kuolivat kuuden muun ihmisen lisäksi Everestin huippua tavoitellessaan. Gustafsson oli mukana pelastusoperaatiossa, mutta se ei ollut ensimmäinen kerta, kun hän näki kuoleman lähietäisyydeltä.

Jo kolme vuotta aiemmin 1993 Gustafsson näki, miten Rob Hallin kumppani Gary Ball kuoli Dhaulagirillä. Silti Gustafsson sanoo, ettei nuorena tajunnut kiipeämisen vaarallisuutta.

– Väitän että nuori mies tekee paljon sellaista, jota ohjaa biologia. Tarkoitan vahvuuden näyttämistä. Ja kun olet siinä vaiheessa elämää, et hyväksy kaikkia riskejä. Unelmaansa elävänä reilut parikymppisenä ne riskit näyttäytyivät jopa positiivisina, että se oli kova juttu.

Gustafssonin innostus vuorikiipeilyyn syttyi jo pikkupoikana, kun hän löysi vuorikiipeilystä kertovan kirjallisuuden.

– Se maailma kiehtoi ihan älyttömästi, vaikka en osaa sanoa, miksi.

Kiipeilyä harrastamattoman on vaikea tajuta, miksi ihmiset ovat valmiita riskeeraamaan elämänsä kiivetäkseen maailman korkeimmalle vuorelle. Kuuluisimman vastauksen antoi Everestillä 1924 kuollut George Mallory: Koska se on siellä.

Tuo motivaatio voi muuttua pakkomielteeksi, kun korkean ilmanalan kuolemanvyöhykkeellä päätöksentekokyky heikkenee.

– Kun on jo mennyt yli rajan niin henkisesti kuin fyysisesti, on vaikea itse arvioida omia tekemisiään. Kyllä sitä itsekin välillä havahtuu, että on tullut tehtyä kaikkea typerää.

Gustafsson kiipeili kymmenen vuotta Ed Viestursin kanssa ja kiittää kahdeksan vuotta vanhempaa kumppania siitä, että selvisi ehjin nahoin.

– Minulla on ollut niin hyvä kaveri, että tunnustin hänen näkevän sellaista, mitä itse en näe. Minä luotin Ediin.

Gustafssonilla on kansio, johon hän on kerännyt tuttujen käyntikortteja. Aina kun joku heistä kuolee, Gustafsson siirtää kortin sivuun. Sen hän on saanut tehdä usein.

– Jossain vaiheessa se havahdutti minut, kun tunsin nämä kundit ja välillä olin ollut paikallakin, kun he menehtyivät. Ja he olivat paljon minua kokeneempia kavereita. Minun suurin saavutukseni on ollut jäädä henkiin.