Perjantai 20.10.2017Kauno, Kasperi, Jesper, Jasper

Niina ihmemaassa

Mitä tapahtuu, kun nykytanssija vaihtaa alaa? Niina Airaksinen päätyi leikkaamaan Tanskan kuningattaren Margareetan ruusuja. Pian hänen käsissään syntyy puutarhahuonekaluja.

Compic/ Markku Ojala
Niina Airaksinen vaihtoi alaa ja viihtyy hyvin.
Niina Airaksinen vaihtoi alaa ja viihtyy hyvin.

Vielä reilu vuosi sitten Niina Airaksinen tunnettiin turkulaisena tanssijana. Yli 20 vuotta pitkän uran nykytanssin parissa tehnyt Airaksinen vaihtoi alaa viime syksynä. Hän aloitti viherrakentamisen opinnot Omniassa Espoossa.

– En kyllästynyt taiteen tekemiseen, vaan rahan kanssa tappelemiseen, kertoo Airaksinen.

– Pää pursusi ideoita, mutta tuotantopuolen pyörittäminen taiteellisen vastuun lisäksi on liikaa yhdelle ihmiselle.

Niina Airaksinen
Hedelmäseinä on 1500-luvun keksintö, joka toimii nykyäänkin.
Hedelmäseinä on 1500-luvun keksintö, joka toimii nykyäänkin.

Airaksisella ei ollut puutarhanhoidosta parvekekukkien hoitoa suurempaa kokemusta.

– Halusin työhön, jossa saa liikkua ja olla ulkona. Niin moni työ tehdään nykyään tietokoneen äärellä istuen. Olin jo hajottanut selkäni sellaisessa tehdessäni tanssiteosten markkinointiin ja rahoitukseen liittyviä hommia.

Airaksinen on aina ollut esteetikko ja herkkä kauneudelle. Yllättävää kyllä, tanssi ja viherrakentaminen eivät ole niin kaukana toisistaan kuin äkkiseltään luulisi. Molemmissa on kyse kokonaisestetiikasta.

– Viherrakentaminen on kuin koreografian rakentamista. Sekä tanssissa että viheralueessa rakennetaan näkymää ja mietitään muotoja ja värejä ja asetelmallisuutta.

Aiemmin koreografioiden välineinä olivat tanssijat, lavasteet ja valot, nyt kasvit, kivet ja puurakenteet.

Niina Airaksinen
Niina Airaksisen yhtenä työtehtävänä oli leikata ruusut Tanskan kuningattaren yksityispuutarhassa.
Niina Airaksisen yhtenä työtehtävänä oli leikata ruusut Tanskan kuningattaren yksityispuutarhassa.

Uusi koulutus vei Airaksisen työharjoitteluun Tanskaan, josta hän palasi loppukesästä. Harjoittelupaikkana olivat valtion omistamat linnat.

– Linnat ovat aina vetäneet minua puoleensa kuin magneetit. Turussakin asuin linnan lähellä. Kun näin netissä kuvia Tanskan linnojen puutarhoista, tiesin haluavani juuri sinne.

Airaksista kiinnostaa sekä tanssissa että puutarhoissa ajan jatkumo. Tanskalaisissa linnapuistoissa sitä riitti.

Harjoittelujakson keskuspaikkana oli Hillerödin kaupungissa sijaitseva Frederiksborgin linna ja sen vuodelta 1720 oleva barokkipuisto, jota hoidetaan suurella pieteetillä. Linnassa toimii kansallismuseo ja kävijöitä on paljon.

Barokkipuistossa pelataan perspektiivillä ja optisilla harhoilla. Esimerkiksi hiekkatiet kapenevat linnasta poispäin, jotta ne näyttäisivät pidemmiltä.

– Puutarhan lampi on tehty ellipsin muotoiseksi, jotta se kaukaa katsottuna näyttäisi täydelliseltä ympyrältä. Jos lampi olisi pyöreä, se näyttäisi littanalta, Airaksinen paljastaa.

– Olin kuin Liisa ihmemaassa. Olin niin innoissani jokaisesta uudesta osa-alueesta, johon sain perehtyä.

Airaksinen sai oppia, että esimerkiksi pallon ja kartion muotoisten puksipuiden leikkaaminen tasaisesti on todella vaikeaa.

– Muotopuita leikataan myös talvella, koska ilman lehtiä oksiston näkee paremmin. Olen menossa talvella viikoksi siihen työhön linnan puutarhaan.

Niina Airaksinen
Tanskan linnojen puutarhojen näyttävyyttä kuvaa ruususaari, jonka kuningatar Margareeta on saanut syntymäpäivälahjaksi.
Tanskan linnojen puutarhojen näyttävyyttä kuvaa ruususaari, jonka kuningatar Margareeta on saanut syntymäpäivälahjaksi.

Airaksinen korostaa, että Tanskan ilmasto on Suomeen verrattuna paljon suotuisampi monelle puutarhakasville ja se näkyy esimerkiksi kukkaloistossa.

Uusi tuttavuus oli hedelmäseinä, jossa hedelmäpuu on istutettu aivan tiilimuurin eteläseinustalle. Puusta säästetään vain seinän suuntaisesti kasvavat oksat ja ne sidotaan kiinni seinällä oleviin vaijereihin.

– Olin aiemmin nähnyt tuollaisia hedelmäpuita vain keskiaikaisissa maalauksissa ja luulin, että kyseessä oli vain maalaustyyli, jossa sekä ihmiset että puut esitetään litteinä.

Koska tiiliseinä varaa lämpöä, tällä 1500-luvulla keksityllä menetelmällä saadaan aikaa lämmin mikroilmasto. Näin voidaan kasvattaa lajeja, jotka muuten eivät menestyisi Tanskassa.

– Kyseessä on siis kasvihuoneen edeltäjä.

Yhtenä työtehtävänä oli ruusujen leikkaus kuningatar Margareetan linnassa.

– Käteni eivät vapisseet, kuningatar ei ollut kotona, Airaksinen naurahtaa.

Ihan tuosta vaan kuningattaren yksityispuutarhaan ei pääse. Harjoittelijoiltakin tarkistetaan esimerkiksi rikosrekisteri.

Airaksinen uskoo, että kauneus ja kasvit ovat tärkeitä ihmisen psyykelle.

– Kun sain olla Tanskassa joka päivä työpäivän verran kauniissa puutarhassa, niin voi sitä onnellisuuden määrää. Se oli ihan kemiallista.

Airaksinen kertoo uskovansa luomiskertomukseen.

– Aadam ja Eeva laitettiin nimenomaan puutarhaan, kauniseen ympäsitöön. Tarkoitus oli, että ihminen rakentaisi koko maan kauniiksi. Siihen meidät luotiin.

– Meillä Suomessa on kaunis luonto, mutta ihmisen rakentamassa maisemassa meillä on vielä tekemistä, jotta se saataisiin viihtyisämmäksi.

Kaikkialla ei voi olla suuritöisiä barokkipuutarhoja, mutta vähillä ja helppohoitoisilla kasveilla sekä kivillä ja puurakenteilla saadaan aikaan tyylikäs piha.

– Suunnittelu on kaiken a ja o, mutta se jätetään meillä usein tekemättä. Onneksi Suomessakin aletaan pikkuhiljaa kiinnittää siihen enemmän huomiota.

Uravalinta on nyt entisestään tarkentunut.

– Kun teimme koulussa ulkohuonekaluja, se iski kipinää. Tajusin, että juuri se on minun juttuni.

Hän jatkaa tänä syksynä opintoja Omniassa huonekalupuuseppälinjalla.

– Haluaisin suunnitella ja rakentaa puutarhahuonekaluja. Pää tursuaa ideoita; kolme mallistoa on jo suunnitteilla. Myöhemmin syksyllä avaan puutuotteistani sivuston ninarte.fi.