Islannissa vilistää ihan sikana lampaita

TS/Maija Tammi<br />Syy siihen, miksi Islannin uudelleenmetsittämisprojekti on vaikea.
TS/Maija Tammi
Syy siihen, miksi Islannin uudelleenmetsittämisprojekti on vaikea.

Lentokoneesta se näyttää aivan ruisleivältä. Ruskea pinta on muhkurainen ja sinne tänne joku on tehnyt haarukalla reikiä. Heti ensimmäisenä iltana paikallinen mies kertoo itse sen vitsin: "Jos eksyy islannissa metsään, kannattaa nousta ylös."

Reykjavikissa on kuitenkin muutamia istutettuja puita, ja kaupungin kirpputorilla on valtava lipas, jonka teksti yllyttää lahjoittamaan rahaa puiden istutukseen. Ei Islanti aina ole näyttänyt ajellulta. Maassa oli metsiä, kun saarelle alkoi tunkea väkeä. Metsät kuitenkin hävisivät. Nyt meneillään on laajoja uudelleenmetsittämisprojekteja. Isona ongelmana ovat kuitenkin vapaana laiduntavat lampaat, jotka käyvät popsimassa taimet.

Pari evää, kiitos

Lampaat ovat ensimmäinen asia mihin törmää, kun lähtee ulos Reykjavikista, ellei lampaanpäitä ole nähnyt kaupan pakastealtaassa. Reykjavikläinen Lilja Rut Gunnarsdóttir ,15, kertoo, että lampaan kasvot maistuvat vähän niin kuin lihalta ja joltain todella omituiselta.

Muun muassa Reykjavikin kirpputorilla myydään hapatettua haita. Vanha mies tiskin takana selittää, että ensin syöt yhden palan ja juot snapsin vodkaa, sitten toisen palan ja kaksi snapsia vodkaa, ja vielä kolmannen palan ja kolme snapsia vodkaa. Sen jälkeen et enää välitä ja voit syödä hapatettua haita mielin määrin. Mies saalistaa hammastikulla rasiasta palan maistettavaksi ja osoittaa valmiiksi, missä on roskis, johon palasen voi sylkeä. Se on tarpeen.

Islannissa on lunneja, joista on ihastuttavia kuvia korteissa, ja turistikaupoissa myydään suloisia lunnipehmoleluja. Lunnin liha on kuulemma todella hyvää.

Rannikolla Kaakkois-Islannissa Höfnissä lemuaa kala. Sen on haistanut myös pari hyljettä, jotka polskuttelevat iloisesti kala-alusten vieressä. Kyllä. Islantilaiset syövät myös hylkeeneviä.

Clinton hodarilla

Reykjavikissa katulamput palavat kellon ympäri ja uimaan pääsee ulos tihkusateeseen, sillä vesi lämmitetään sopivan kuumaksi. Islanti on omavarainen energian suhteen. Mutta kaikella on hintansa. Mädän kanamunan hajuun törmää jo hotellin vessassa. Kuumien lähteiden lähettyvillä pitäisi mieluummin nenästä kiinni. Mutta, kun lilluu onnellisena kuumassa vedessä Blue Laguunissa ja kun on hankkinut flunssan, ei hajusta jaksa välittää.

Islannissa ei tarvitse ajaa kauan ilman, että tien vierellä on viivoitus yöpymispaikkaan tai ravintolaan. Lisäksi alle tuhannen asukkaan kylässäkin on mitä luultavimmin oma turistitoimisto. Tosin matkamuistomyymälöissä suuri osa tavaroista on tehty Norjassa, ja kuumimman sesongin jälkeen pienimpien kylien turistitoimistot ovat auki vai pari tuntia päivässä. Islannista on vaikea löytää näyttävää luonnonmuodostumaa, joka ei olisi turistikohde.

Islanti mainostaa itseään Björkillä , ja sillä, että islantilainen yhtye Sigur Rós on Brad Pittin lempiyhtye. Reykjavikissä hodarikioskin seinällä on taulu, jossa Clinton syö hodaria. Muutaman tai monen oluen jälkeen Islannissa hodarille suuntaavat kaikki ikään tai säätyyn katsomatta, paitsi paikallinen muusikko, joka kertoo, että hänelle tulee huono olo pelkästään siitä, että pitää ajatella nakkeja, joita on keitetty tunteja.

Niihin tykästyy

Vatnajökull on ruma, likaisen sininen möhkäle, tai ainakin se osa, joka työntyy rannikolle päin. Vatnajökull on valtava ja peittää islannin pinta-alasta yli kahdeksan prosenttia. Mutta ei hätää, sillä ainakin Langjökull-jäätikkö, joka on saaren länsipuolella pienenee vuosi vuodelta. Kristjana Eythórsdóttir kertoo Iceland Review'n syksyn numerossa käyvänsä lähes joka syksy mittaamassa jäätikön reunaa: useimmiten se on pienentynyt. Hän on yksi niistä noin neljästäkymmenestä vapaaehtoisesta, jotka mittaavat jäätiköiden reunoja Islannin jäätikkötutkimusyhdistykselle. Vapaaehtoiset kuulemma alkavat tykätä jäätiköistään muutamassa vuodessa. Ekakertalaiselle turistille niin ei käy, mutta silti on pakko päästä vähän kävelemään jään päälle.

Islannin ehkä kuuluisimmassa elokuvassa 101 Reykjavikissa elokuvan päähenkilö toteaa, että Islannissa ei ole ötököitä, ei puita, ei mitään. Ainoa syy, miksi islantilaiset asuvat Islannissa, on, että he ovat syntyneet siellä. Turistina saarella on kuitenkin kivaa.

Maija Tammi

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.