Sunnuntai 29.5.2016Oiva, Oivi, Olivia, Oliver

Tiilinen verho, palava vuode

Antti-Ville Reinikainen: Sovitus (2015).
Antti-Ville Reinikainen: Sovitus (2015).

NÄYTTELY

Antti-Ville Reinikainen:

Varjeltuma.

Reynold Reynolds ja
Patrick Jolley: Burn.

Turun taidemuseon Studiossa ja

Pimiössä 20.3. asti.

Helsinkiläisen Antti-Ville Reinikaisen (s. 1980) kolmastoista yksityisnäyttely on taiteilijan ensimmäinen synnyinkaupungissaan Turussa. Veistäjä kertoo aluksi ideoineensa Studio-näyttelyä varten objekteja, joitten lähtökohta oli Turun tuomiokirkon torni. Työn edetessä näyttelyn teemaksi nousi kuitenkin niin valolta kuin katseeltakin suojautuminen.

Teema antaa ymmärtää, ettei Reinikainen ole niitä tavanomaisimpia kuvanveistäjiä. Näyttelyn veisto-objektit ovat sekä konkreettisia että outoja, ja niistä voi puhua myös installaatioina tai tilataiteena.

Reinikaisen teokset teeskentelevät olevansa ”aidoista” materiaaleista tehtyjä, ja juuri tässä ne onnistuvat huiputtamaan katsojansa. Verho on seinälle ripustettu ikkuna, jonka verhot näyttävät erehdyttävästi tiilestä muuratuilta. Jo tämän teoksen edessä selviää, että Reinikainen on mitä mainioin materiaali-imitaattori. Lähelle katonrajaa ripustettu näyttää betoniin valetulta saarnatuolilta. Tunkeilija on täyskokoinen kaakeliuuni, jonka fasadi on haljennut pitkään vertikaaliseen viiltoon.

Reinikaisen teokset teeskentelevät olevansa ”aidoista” materiaaleista tehtyjä, ja juuri tässä ne onnistuvat huiputtamaan katsojansa. Verho on seinälle ripustettu ikkuna, jonka verhot näyttävät erehdyttävästi tiilestä muuratuilta. Jo tämän teoksen edessä selviää, että Reinikainen on mitä mainioin materiaali-imitaattori. Lähelle katonrajaa ripustettu näyttää betoniin valetulta saarnatuolilta. Tunkeilija on täyskokoinen kaakeliuuni, jonka fasadi on haljennut pitkään vertikaaliseen viiltoon.

Näitä teoksia yhdistää esinemystiikka ja taidokas faksimile-tekniikka. Kolmistaan ne olisivat jopa parempia pitkänomaisen näyttelytilan virittäjiä sekä näyttelyteeman esittelijöitä kuin nyt esillä oleva, hajanaisemmaksi jäävä kuuden teoksen kombo.

Palaminen on aineen yhdistymistä happeen. Prosessissa on visuaalista tenhoa, jota vahvistaa ilmiön audiopuoli, tulen kohina. Myös teoksen idea aukeaa vaivatta. Ihmiset näkevät – jos viitsivät – katastrofin tulon, mutta mitään ei tehdä. Sitten onkin jo liian myöhäistä.

Mutta mitä pitää ajatella kuvista, jossa mies valelee nukkuvan naisen vuoteen polttonesteellä sytyttäen sen sitten tuleen. Misogyniaa? Murhapoltto? Ahdistavuus ei väisty, vaikka loppukuvissa lumi sataakin kauniisti keittiöön.


Lars Saari

Antti-Ville Reinikaisen veistos Tunkeilija (2015).
Reynold Reynoldsin ja Patrick Jolleyn filmi Burn (2002) kuvaa ihmisiä, jotka eivät hätkähdä, vaikka heidän kotinsa on tulessa.
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.