Utopian sulkeutuvat portit

Dokumentaarinen Lampedusa – Dreams of EUtopia tuo näyttämölle humanitäärisen katastrofin.

Maria Ahlroth (vas.), Robert Kock ja Eeva Soivio tekevät jäsennellyn syväsukelluksen haastateltujen motiiveihin ja pyrkimyksiin. Takaseinällä ”hope” hukkuu lukemattomiin lukuihin.
Maria Ahlroth (vas.), Robert Kock ja Eeva Soivio tekevät jäsennellyn syväsukelluksen haastateltujen motiiveihin ja pyrkimyksiin. Takaseinällä ”hope” hukkuu lukemattomiin lukuihin.

TEATTERI

Teater Viirus: Lampedusa – Dreams of EUtopia.

Ohjaus Tanya Weinstein,

dramaturgi Christoffer Mellgren,

puvut, hiukset ja rekvisiitta Tyra

Therman, lavastus Nicke von

Weissenberg, Mari Agge ja Tanya

Weinstein, valot Mari Agge,

musiikki työryhmä. Kantaesitys

Teater Viiruksessa 1.4.

anderollissa lukee Lampedusa. Maria Ahlrothin, Viktor Idmanin, Robert Kockin, Eeva Soivion ja Nicke von Weissenbergin bändi roiskii punk rockia.

Tanya Weinsteinin ohjaamassa, dokumentaarisesti koostetussa Lampedusa – Dreams of EUtopia -esityksessä Lampedusa ei ole vain saari vaan mentaalinen tila, jossa resonoivat sotaa ja kurjuutta pakenevien toiveet ja unelmat turvasta, ihmisarvosta.

Välimeren humanitäärisen katastrofin ja Euroopan pakolaispolitiikan kasvokkain tuovan Lampedusan keskiössä on utopian käsite. Esitys nostaa esiin paitsi utopiat pakolaisten unelmissa, myös sen, miten merkittäviä rakennusaineksia utopiat ovat eurooppalaisille yhteiskunnille. Alati suljetumpien utopioiden käpertymisen polttoainetta on pelko.

Riisuttu näyttämö on bändikämpän ja hätämajoituksen risteymä, utopian ja kolkon konkretian törmäys. Monologien, tanssin ja tee-se-itse-musiikin kolminaisuuden kaunistelemattoman punkit rosot näyttämöllistävät vastakkain kimpoilevat kokemukset ja näkökannat.

Maahanmuuttajien, pakolaisten, vapaaehtoisten ja poliitikkojen haastatteluista koostetut monologit tuovat yksilökokemukset keskusteluun, joka on hukkua tilastoihin, lukuihin, etäisyyteen. Musiikki purkaa kollektiivisia turhaumia.

Tekstiä on kolmella kielellä. Mutta tanssin liikekielessä asuu se syvin hätä ja pelko, se, johon sanat eivät yllä.

Osasten dialogissa on terävöittämisen varaa. Jotkut leikkaukset repeävät hienosti, mutta laimeitakin liitoksia on kokonaisuuteen jäänyt.

Äänimaailma johdattaa taitteita. Von Weissenbergin rummutus käy dynaamisesti näyttämötoimintaa vasten. Elävän äänen rinnalla se ainoakin ääninauha vain kuulostaa ulkokohtaiselta.

– Olemme kaikki rasisteja.

Päin näköä iskevä aloitusbiisi muistuttaa, miten monin tavoin hyvää tarkoittavakin voi langeta yleistyksiin ja tahattoman alentavaan empatiaan. Ajatus on sidoksissa esityksen objektiivisuuteen. Esitys, joka pyrkii objektiiviseen mahdollisuuteen katsoa maailmaa jonkun toisen näkökulmasta, herättää kysymään, missä määrin moraalinen ja kulttuurinen perimäni saavat minut näkemään näyttämöllä korostuksia puolesta ja vastaan silloinkin, kun niitä ei siellä ole.

Näyttelijät tekevät jäsennellyn syväsukelluksen haastateltujen motiiveihin ja pyrkimyksiin. Vaaleaa peruukkiaan silittävän kansanedustajan utopistisen turvallisesta Suomesta haaveilevassa balladissakaan ei voi olla taputtamatta mukana, niin upeaa työtä Viiruksessa vieraileva Eeva Soivio jälleen kerran tekee.

”Sellaista, mitä ei toivoisi tapahtuvan kenellekään”, laulaa populistipoliitikko. Kenellekään ei ole määritelmä, jossa olisi automaattisesti sijaa kaikille.

Väliajalla saan viestin, joka vinkkaa lähikauppani lohitarjousta. Mietin, onko jokin muuttunut, kun palaamme katsomoon. Ei tietenkään ole. Halpa kala tai väliaikalasillinen ei pyyhi näitä asioita pois. Ei näyttämöllä, ei sen ulkopuolella.

Takaseinälle raapustettujen lukemattomien lukujen alta kajastaa sana ”hope”. Se näyttää hukkuvan numeroihin.

Jukka Kittilä

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.