Torstai 24.5.2018Tuukka, Touko

Herkuttelua
terävällä tekstillä

Sisarukset Kai Kotala (Marko Pollari) ja Jaana Kotala (Petra Lähde) leirinpystytyspuuhissa. Kuva: Ikaros Ainasoja
Sisarukset Kai Kotala (Marko Pollari) ja Jaana Kotala (Petra Lähde) leirinpystytyspuuhissa. Kuva: Ikaros Ainasoja

TEATTERI

Teatteri Maneeri:
Hevosten keinu.

Käsikirjoitus Sirkku Peltola,

ohjaus Veli-Pekka Teponoja,

lavastus Teija Lindholm ja

Teponoja, puvustus Kirsi

Vaara, musiikki ja äänet Ari

Jack, valot Raimo Laurila,

ensi-ilta 1.4.

ikun se vaan, kun on marinoitu vähän muullakin, kun naminamilla ja nauravilla nakeilla, niin tulee vähä stydimpää mettäsissii ja macgaiverii että on sitte tarpeen vaaties tota tatamikestävyyttä ja vaihtovirtaa. Höpinää tötterössä.”

Sirkku Peltolan näytelmät ovat tunnettuja erityisesti terävästä ja omaperäisestä kielenkäytöstään, järjettömästi tunaroivista, mutta kuin ihmeen kaupalla toiveikkuuden säilyttävistä antisankareistaan sekä yhteiskunnallisten muutosten kuvauksestaan. Suomen hevonen -trilogian paradoksaalisesti neljäntenä osana ilmestynyt Hevosten keinu kantaesitettiin Tampereen työväenteatterissa viime vuonna. Kriitikot ja katsojat antoivat esityksestä varsin myönteistä palautetta.Hevosten keinussa Kotalan perhe pakkautuu autoon ja lähtee kerjuureissulle Eurooppaan. Romaniassa Lada leviää maantielle ja perhe leiriytyy perunapellon laidalle, hylätyn Nokian tehtaan kupeeseen. Pellosta löytyy sittemmin hevosenruho jos toinenkin.Ei ihme, että harrastajateattereissakin on innokkaasti tartuttu Peltolan hauskoihin ja puhutteleviin teksteihin. Trilogian kolmas osa Lämminveriset esitettiin Teatteri Maneerissa 2011. Siinä oli pitkälti sama roolitus kuin nyt ensi-iltansa saaneessa Hevosten keinussa.

Erityisesti Pirjo Takalan (Äite), Hannele Vesalan (Aili), Marko Pollarin (Kai) ja Jonna Laatun (Tiina) työskentelyssä näkyy pitkäaikainen tuttavuus oman roolihenkilön kanssa. Kaikki neljä herkuttelevat antaumuksella hahmojensa luonteenpiirteillä ja näiden napakoina polveilevilla repliikeillä.

Katosta roikkuvat ankean harmaat suikaleet häivyttävät oivaltavasti ahtaan tilan ääriviivoja. Assosioin suikaleet saviseen maastoon, alhaalla roikkuviin pilviin, sumuun sekä aavemaiseen tehdasmiljööseen.

Annina Karhu

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.