Perjantai 20.10.2017Kauno, Kasperi, Jesper, Jasper

Puhuttelevaa lastenteatteria

Kömpelö apina (vas. Antton Kainulainen) ja heikkokeuhkoinen aasi (Thomas Dellinger) saavat tukea toisistaan.
Kömpelö apina (vas. Antton Kainulainen) ja heikkokeuhkoinen aasi (Thomas Dellinger) saavat tukea toisistaan.

Teatteri

Kurnuttava sammakko:
Hipinäaasi apinahiisi.

Alkuperäisteos Ville Hytönen,

dramatisointi Jukka Kittilä ja

Antton Kainulainen, ohjaus Jukka

Kittilä, musiikki Valtteri Lipasti,

lavastus Elena Turja, puvustus

Kaarina Kopola, nuket Timo

Väntsi, ensi-ilta 7.2. Seikkailu-

puiston Timantti-teatterissa.

Minua ilahduttaa, että kiertueteatteri Kurnuttava Sammakko ei yritä ratsastaa lastenkirjallisuuden varmoilla mutta kuluneilla suosikeilla vaan tarttuu rohkeasti puhutteleviin tulokkaisiin.

Uutuusesitys perustuu Ville Hytösen kirjoittamaan ja Matti Pikkujämsän kuvittamaan Hipinäaasi apinahiisi -kirjaan (2013), joka kertoo sympaattisen tarinan erilaisuudesta, kiusaamisesta ja ystävyydestä. Kertomuksen juoni on yksinkertainen, mutta ytimekäs − ja mikä parasta, se päättyy onnellisesti.

Aasilla on heikot keuhkot, minkä vuoksi se välillä hipisee ja yskii. Ison ja kömpelön apinan jaloista kuuluu ”hsshh, hsshh” -ääni, kun se laahustaa pitkin metsää. Metsän muut eläimet pilkkaavat aasia ja apinaa näistä lähtevien outojen äänien vuoksi. Mutta tilanne muuttuu, kun aasi ja apina ystävystyvät.

Jukka Kittilän ja Antton Kainulaisen dramatisoima esitys on vahvasti alkuperäisteoksen henkinen. Esityksen tapahtumat on rakennettu metsän eläinten persoonallisten hahmojen esiintulojen varaan, mikä toimii mainiosti pienille katsojille.

Esityksen takana on ammattitaitoinen työryhmä. Elena Turjan lavastus, Timo Väntsin nuket ja Kaarina Kopolan puvustus mukailevat kekseliäästi Pikkujämsän luomaa alkuperäistä kuvitusta. Valtteri Lipastin säveltämä musiikki komppaa hyvin askarrellun oloista visuaalista ilmettä.

Thomas Dellinger tekee ilmeikästä työtä rauhallisen aasin roolissa. Aasin hupaisa hypähdys aina sen hipistessä naurattaa nuorta yleisöä kerta toisensa jälkeen. Antton Kainulainen puolestaan löytää lukuisille eläinhahmoilleen laajan repertuaarin erilaisia puhetapoja, gestisiä olemuksia ja rytmejä.

Annina Karhu

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.