Sunnuntai 17.12.2017Raakel

Kohtaaminen Naantalissa kaipaa lisää tekstiä

Kultarannan ravintolateatteri: Verkko toimii – Särkisoppaa ja poliittisia lehmänkauppoja. Käsikirjoitus Anne Pentti, ohjaus, dramaturgia ja musiikin sanoitukset Mikko Rantanen, musiikki ja sävellykset Petri Haapasalo, lavastus Ville Salminen ja Mikko Rantanen, puvustus työryhmä. Ensi-ilta 12.8.

Kaksi erilaista miestä kohtaa toisensa Kultarannan ravintolateatterissa. Kummankin historia on Naantalissa ja samanlaisissa lähtökohdissa, mutta sittemmin elämä on vienyt heitä eri suuntiin. Toisesta on tullut kovakauluksinen poliitikko ja toisesta elämänfilosofinen kalastaja.

Verkko toimii – Särkisoppaa ja poliittisia lehmänkauppoja on uusi, naantalilainen komedia. Käsiohjelmassa näytelmää kuvataan poliittiseksi satiiriksi, joka vastaa moniin mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Siksi odotukset ovat korkealla ja miesten ensikohtaaminen lavalla sopivasti dynaaminen.

Alkua pidemmälle käsikirjoittaja Anne Pentin teksti ei kuitenkaan pysty lunastamaan odotuksia. Miehet kyllä puhuvat aiheesta, mutta teksti jää sanahelinäksi. Sanailua täydennetään Aleksis KivenNummisuutareilla ja Markku Heikkilän vitseillä, jotka eivät kohtaa sen enempää yleisöä kuin näytelmän tarinaakaan.

Ohjaaja-dramaturgi Mikko Rantanen onnistuu kuitenkin maustamaan keitoksen erinomaisilla musiikkinumeroilla ja saaristolaisromanttisella visuaalisuudella. Kultaranta Resortin ravintola on esitystilana hieman kolkko, mutta maisemaltaan tunnelmallinen. Suurten ikkunoiden taakse aukeaa vehreä golfviheriö ja sitä reunustava metsä. Sisään tulviva luonnonvalo tuo näytelmän lähemmäksi luontoa.

Myös näyttelijät tekevät Rantasen ohjauksessa hyvää työtä. Juhani Lumme ja Lasse Pajunen laulavat taitavasti, kohtaavat toisensa aidosti ja saavat aikaan koskettavia hetkiä pohtiessaan maailman menoa. Niitä hetkiä olisin kaivannut esitykseen ja etenkin näytelmän tekstiin enemmän. Nyt yhteys kyllä toimii, mutta tarinan kudelmasta ei ole kokonaiseksi verkoksi.

Oikeastaan päällimmäinen ongelma näytelmässä onkin juuri tekstin vähäinen määrä. Ilman musiikkia kolmen vartin esitys olisi kutistunut puolituntiseksi ja ollut vain pieni pintaraapaisu suureen aiheeseen. Siksi Petri Haapasalon säveltämät ja Rantasen sanoittamat kappaleet pelastavat paljon. Ne ovat kauniita ja meneviä sopivassa suhteessa ja flyygelillä säestettynä täyttävät tilan viehättävällä tunnelmoinnilla.

FRIDA MARIA PESSI

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.