Lauantai 24.6.2017Johannes, Juhani, Juha, Juho, Jukka, Janne, Jussi, Jani, JuhanaJuhannus

Haikeina soivat Seilin laulut

Seilin naisten tarinat koskettavat Turun kaupunginteatterin musikaalissa. Hilda (Minna Hämäläinen, vas.) kertoo oman tarinansa Sofialle (Helmi-Leena Nummela).
Seilin naisten tarinat koskettavat Turun kaupunginteatterin musikaalissa. Hilda (Minna Hämäläinen, vas.) kertoo oman tarinansa Sofialle (Helmi-Leena Nummela).

Satu Rasila: Seili – musikaali hullusta rakkaudesta. Turun kaupunginteatteri, ohjaus Mikko Kouki, musiikin sovitus ja johto Jussi Vahvaselkä, koreografia Reija Wäre, lavastus Jani Uljas, puvut Tuomas Lampinen, videot Sanna Malkavaara, valot Mika Randell ja Jarmo Esko, äänet Jari Tengström, naamiointi Heli Lindholm. Kantaesitys Logomoteatterissa 3.10.

Reilut kaksi vuotta sitten Turun kaupunginteatterissa löytyi menestyskonsepti. Kakola yhdisteli paikallisväriä, musikaalille ominaista melodraamaa ja olemassa olevaa musiikkia. Lopputuloksena nähtiin energistä ja omaleimaista musiikkiteatteria.

Perjantaina ensi-iltansa saaneessa Seilissä taiteellinen työryhmä on lähes sama kuin Kakolassa, ja metodikin on sama. Kuuluisan turkulaisvankilan sijaan tapahtumat sijoittuvat nyt naisten mielisairaalana 1889–1962 toimineelle Seilin saarelle. Kehyskertomuksena on Sofian ja Johanneksen romanttinen rakkaustarina, ja draaman täydentäjinä kuullaan kotimaisten nuorten naisartistien (mm. Emma Salokoski, Jenni Vartiainen, Chisu, Janna) tutuksi tekemiä lauluja.

Jos Kakola oli tiukkaa rockia, Seili on haikea balladi. Se ei ole yhtä dynaaminen kuin edeltäjänsä, eikä eri tarinalinjoista synny yhtä hedelmällistä konfliktia kuin Kakolassa. Seilistä puuttuvat myös keventävät elementit kuten huumori, mikä saa esityksen tuntumaan hieman tasapaksulta.

Toteutukseltaan Seili sen sijaan on Kakolaakin kunnianhimoisempi. Uutuudessa on enemmän kerroksia ja runollisuutta sekä kokonaisvaltaisempi musiikillinen dramaturgia.

Seili kertoo Sofiasta (Helmi-Leena Nummela), joka karkaa omista häistään välttääkseen pakkoavioliiton. Pakomatkalla hän tapaa Johanneksen (Petja Lähde) ja rakastuu tähän. Yksi rakkaudenyö koituu erinäisten vaiheiden kautta Sofian turmioksi, ja hänet passitetaan Seiliin parantumattomasti mielisairaana.

Satu Rasilan kirjoittama näytelmä etenee tähän asti nopeaan tahtiin kuvaten yhden mahdollisen tavan päätyä Seiliin. Loppunäytelmän ajan ollaan karkotettujen saarella mutta myös Sofian mielikuvissa. Samaan aikaan Johannes käy omaa matkaansa.

Tämän päivän näkökulmasta se, miksi ja miten Seiliin jouduttiin, näyttäytyy helposti yhteiskunnan harjoittamana väkivaltana. Psykiatria ja hoitokäytännöt ovat kuitenkin aikansa lapsia, ja haluan uskoa, että kunakin aikakautena on yritetty toimia parhaan ymmärryksen mukaan.

Lääkärin (Mika Kujala) ja hoitajan (Ulla Koivuranta) epämiellyttäviä piirteitä korostetaankin mielestäni suotta, sillä pelkkä tosiasioiden toteaminen tekisi selväksi Seilin naisten ahdingon. Koskettavinta näytelmässä ovat juuri heidän tarinansa, jotka pohjautuvat aitoihin potilaskertomuksiin.

Erityisen vaikuttava on lapsensa tappaneen Hildan tarina. Minna Hämäläinen kertoo sen liikuttavan aidosti, ja hänen tulkintansa Laura Närhen laulusta Mä annan sut pois tekee suorastaan kipeää.

Empatia, myötätunto Seilin naisia kohtaan nousee näytelmän agendaksi. Seili palauttaa heidän kunniansa pohtimalla normaaliuden ja hulluuden sekä syyn ja seurauksen rajoja. Laajemmin kyse on yhteiskuntakelpoisuudesta, siitä, ketkä hyväksytään yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi ja ketkä jätetään ulkopuolelle. Pohtimisen arvoinen asia tänäkin päivänä.

Logomoteatterissa, joka on kaupunginteatteria pienempi, ja pyörönäyttämökin puuttuu. Mikko Koukin ohjaus perustuu nopeisiin leikkauksiin ja simultaanisiin kohtauksiin, jotka toteutetaan liikuteltavien ja käännettävien lavastuselementtien avulla. Välillä lavalla on liikaakin tohinaa.

Pelkistetty lavastus antaa kuitenkin hyvin tilaa videoprojisoinneille, joista syntyy yhdessä valojen kanssa lähestulkoon oma taideteoksensa.

Pienehkö näyttämö on haaste myös koreografille, mutta Reija Wäre tekee ihmeitä neljällä tanssijallaan. Liikekieli on innovatiivista ja näyttävää nykytanssia. Harvoin teatterikoreografia yllättää siten kuin esimerkiksi Seilin hukkuneet naiset.

Kapellimestari Jussi Vahvaselkä on jälleen kerran tehnyt lauluihin kiehtovat sovitukset, ja soinnissa on jousien, klarinetin ja harmonikan tuomaa täyteläisyyttä. Kun vielä Kakolassa laulut irrotettiin omiksi numeroikseen, Seili on musiikillisesti kuin läpisävelletty.

Parhaimmillaan laulut keskustelevat toistensa kanssa kuten toisen näytöksen alussa, jossa Seilin naiset laulavat yhteen ääneen kukin omaa lauluaan, tai kun samaa laulua lauletaan kahdesta eri näkökulmasta. Mukana on kuitenkin liikaa samankaltaisia biisejä, mikä heikentää kokonaisdynamiikkaa.

Ainakin ensi-illassa myös äänentoisto oli ajoittain epätasapainossa niin, että musiikki puski päälle laulun ja sanojen jäädessä jalkoihin.

Seilin kaltaisessa musikaalissa laulajanlahjat ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin näyttelijäntaidot. Mika Kujala, Kirsi Tarvainen, Riitta Salminen ja Minna Hämäläinen ovat hyvässä iskussa kummallakin saralla, eivätkä näytelmän rakastavaisia esittävät Helmi-Leena Nummela ja Petja Lähde jää heistä jälkeen. Erityisen vakuuttavaa työtä tekee myös Johanneksen vaimoa Mariaa näyttelevä Anna-Maija Jalkanen.

IRMELI HAAPANEN

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.