Lauantai 20.1.2018Sebastian

Rakkaudesta ja rahasta

Joanna Haartti (vas.), Hanna Raiskinmäki ja Noora Dadu taipuvat, muuntuvat ja ovat vahvasti läsnä Teatteri Takomon Teoreemassa.
Joanna Haartti (vas.), Hanna Raiskinmäki ja Noora Dadu taipuvat, muuntuvat ja ovat vahvasti läsnä Teatteri Takomon Teoreemassa.

Teoreema (Rakkausnäytelmä). Takomo Teatteri, Helsinki, teksti Teemu Mäki ja työryhmä, ohjaus Teemu Mäki, Niina Hosiasluoma, koreografia Jenni Urpilainen, valot Jani-Matti Salo, puvut Paula Koivunen. Kantaesitys 27.3.

Helsinkiläisessä, parin vuoden päästä 20-vuotta täyttävässä vapaan kentän Takomo Teatterissa nähtävä Teoreema (Rakkausnäytelmä) on kuvataiteilijana tunnetun Teemu Mäen, näyttelijä Niina Hosiasluoman sekä koko työryhmän yhdessä synnyttämä kudelma ja kollaasi rakkaudesta, himosta ja rahasta.

Väljänä assosiaatioiden virtana kulkeva esitys etenee vahvasti aiheensa viemänä, mutta irrallisina kohtauksina ja kuvina. Nyt ei ole tarjolla tiukkaa ja tarkkaan aksentoitua muotoa vaan esityksen rakenne on töksähtelevä ja kotikutoisen kömpelö, sekä hyvässä että pahassa.

Esitys on saanut innoituksensa kiistellyn italialaisen taiteilijan ja yhteiskunnallisen vaikuttajan Pier Paolo Pasolinin (1922–1975) elokuvasta Teoreema (1968). Elokuva esittää ajatuskokeen: mitä tapahtuu kun ehdoton rakkaus astuu ihmisen elämään? Sama kysymys pyörii esityksen yllä, mutta väljempänä ja monisärmäisempänä. Kuka rakastaa ja ketä? Kuka elättää ja ketä? Ja mikä hinta tästä joudutaan maksamaan.

Pasolinin tuotannosta tuttu lihallisuus ja rahanmahdin kritiikki ovat vahvasti läsnä. Esitys lainaa paljon myös elokuvan vahvasti viritetystä, (patoutuneen) seksuaalisesta tunnelmasta. Mukaan heitetään runsaalla kädellä hulvatonta sketsihuumoria, videoita, kuvataidetta ja tanssillisia numeroita. Tunnelmaskaala vaihtelee räkänaurusta pateettiseen ja kaikki on toki kierrätetty tiukan ironiamyllyn lävitse.

ESITYS ON ehdottomasti hienoimmillaan esittäessään ihmisen kaikessa rujoudessaan ja epätäydellisyydessään. Sukupuolet ja seksuaalisuus ovat liukuvia ja muuntuvia kategorioita. Noora Dadu, Eero Enqvist, Joanna Haartti, Pinja Hahtola, Niina Hosiasluoma ja Hanna Raiskinmäki ovat huikeita ja omaäänisiä esiintyjiä, jotka taipuvat, muuntuvat ja ovat vahvasti läsnä. Nyt ei mennä helpoimman ja tutuimman kautta. Karikatyyrien reunoilta vuotaa paljaita, todellisia ihmisiä, joiden kaipuu ja rakkaus ovat totta.

Työryhmän kirjoittamat tekstit ovat osuvia, hauskoja ja pintatasolta taidokkaita. Teoreema viihdyttää ja paikoin jopa kosiskelee mutta ei pakota tiettyjen väitteiden taakse vaan jättää tilaa ajatuksille harhailla. Asioita rinnastetaan ja törmäytetään selittelemättä. Osin tämä toimii, mutta osin asiat jäävät irrallisiksi ja epäkiinnostaviksi. Vahvemman dramaturgian puute ja harmillisen vähän ilmaisevat haahuilevat fyysiset kohtaukset sumentavat ja estävät oivallusten esiin nousemisen ja kirkastumisen.

ESITYS ALKAA Dadun loistavalla monologilla, jossa perheenäiti purkaa parisuhteensa paskoja ja kertaa elämänsä kostonhetkiä. Videoiden kautta mukaan tulee tunnustuksellisuuden tuntu, kun vilpittömyydessään hurmaava Raiskinmäki kertoo shamaanirakkaastaan tai kun anonyymi prostituoitu arvioi työnsä hyviä ja huonoja puolia.

Björn Wahlroos on yllätyksetön valinta kapitalsimin pääpiruksi, mutta valinnan perustelee videolta kuultava eeppisiin sfääreihin kohoava rahoitusmarkkinoiden ylistyspuhe Pörssitalon 100-vuotisjuhlilla ja lyyriseksi kehittyvä Nalle-hahmo, joka syntyy oikean Wahlroosin ja Enqvistin hienon näyttelijäntyön risteyskohdassa.

Toinen puoliaika lainaa asetelman suoraan Pasolinin elokuvasta. Oudon vieraan saava porvarisperhe on esityksessä Wahlroosien omahyväiseen vaurauteen vinksahtanut perhe. Perheenjäsenten kimppuun vuorollaan käyvä, viettelevä ja kapitalistisesta unesta herättelevä Raiskimäen esittämä rakkaudensoturi paiskaa jokaisen elämän sijoiltaan.

Teemu Mäen yhdessä taitelijakollektiivin kansa maalaamat suuret naivistis-realistiset, eri tyylejä ja elementtejä sarjakuvamaisesti yhdistelevät suurikokoiset maalaukset ovat keskeisessä osassa esitystä. Maalaukset muodostavat yhdessä punaisen kokolattiamaton ja Jani-Matti Salon selkeissä kontrasteissaan puhuttelevien valojen kanssa esityksen tehokkaan ja pelkistetyn tilaratkaisun.

EEVA KEMPPI

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.