Bulevardikomediaa teatterin tekemisestä

Maneerin pienelle lavalle mahtuu kokonainen teatteriseurue. Kuvassa vasemmalta Raimo Laurila, Matti Rostedt, Elina Lehtonen, Joni Tiainen ja Päivi Nyman.
Maneerin pienelle lavalle mahtuu kokonainen teatteriseurue. Kuvassa vasemmalta Raimo Laurila, Matti Rostedt, Elina Lehtonen, Joni Tiainen ja Päivi Nyman.

Danielle Navarro ja Patrick Haudecoeur: Teetä vaikka väkisin, suom. Aino Piirola. Teatteri Maneeri, ohjaus ja sovitus Kauno Takarautio, lavastus Teija Lindholm ja Kauno Takarautio, puvut Päivi Nyman, valot Arto Mäkelä, musiikki Raimo Laurila. Ensi-ilta 14.3.

Teatteriseurue harjoittelee ranskalaista bulevardikomediaa. Ensi-ilta lähestyy, mutta kaikki on vaiheessa. Danielle Navarron ja Patrick Haudecoeurin näytelmä Teetä vaikka väkisin on hauska ja tarkkanäköinen kuvaus teatterin tekemisestä.

Teksti antaa mahdollisuuden leikitellä roolihahmoilla. Teatteri Maneerissa, ohjaaja Kauno Takaraution sovituksessa, näyttelijät esiintyvät omilla nimillään ja rakentavat roolejaan hillitysti. Tosin näytelmä näytelmässä sallii myös ylilyönnit.

Joni Tiainen, Päivi Nyman, Janne Mattila ja Venla Stång näyttelevät sekä näyttelijöitä että heidän roolihahmojaan. Lisähaastetta antaa se, että roolihahmoja näytellään tahallaan huonosti. Ei mikään helppo tehtävä, mutta yleisö palkitsee onnistumiset naurunremakalla. Etenkin Tiaisen komediantaju yllättää positiivisesti.

Maneerin lava on pieni ja katsomoon mahtuu alle viisikymmentä katsojaa. Siksi kahdeksanpäinen näyttelijäjoukko on Maneerin mittakaavassa suuri. Teija Lindholmin ja Kauno Takaraution lavastus toimii hyvänä taustana sekä esitykselle että sen sisällä olevalle näytelmälle. Jälleen kerran voi vain ihmetellä, miten muuntautumiskykyinen Maneerin haastava lava on.

joukkokohtaukset käyvät helposti raskaiksi, mutta muuten esitys pysyy kasassa. Hyvää rytmiä leikkaavat kuitenkin kömpelö rap-numero sekä lavastajan roolihahmoon sopimaton senssikohtaus valaistuksen kanssa.

Esityksen ensimmäisellä puoliskolla seurataan harjoituksia. Näyttelijöiden lisäksi pakkaa sekoittavat puvustaja (Sofia Pamilo) ja lavastajat (Elina Lehtonen ja Matti Rostedt). Ainoastaan näytelmään sisäänkirjoitetun valo- ja äänimiehen potentiaali jää hyödyntämättä.

Kaaoksen keskellä ohjaaja Raimo (Raimo Laurila) pysyy tyynenä ja säyseänä. Itse asiassa kliseisen tyranniohjaajan sijaan Laurilan tulkinta hieman lammasmaisesta ohjaajasta on virkistävä. Rooli kantaa hyvin myös toiseen näytökseen, bulevardikomedian ensi-iltaan, jossa ohjaaja joutuu itsekin esiintymään.

Bulevardikomedian ensi-illassa kaikki muukin menee pieleen ja ohjaajan ahdistus on ilmeinen. Puvustaja ja lavastajatkaan eivät malta pysyä lavan takana, ja katsojalle tarjoutuu oiva tilaisuus kurkistaa kulisseihin. Teetä vaikka väkisin toimiikin parhaiten ironisena kuvauksena teatterin ihanuudesta ja raadollisuudesta.

Maneerin kaltaisessa pienessä teatterissa, jolla on vahva oma katsojakuntansa, näytelmään olisi voinut sovittaa vieläkin enemmän sisäpiirinvitsejä ja teatterin ominaispiirteitä. Siitä huolimatta Maneerin Teetä vaikka väkisin on juuri niin uskottava ja viihdyttävä kuin sekopäinen komedia voi vain olla.

FRIDA MARIA PESSI

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.