Torstai 19.10.2017Uljas

Vastarinta
ei sovi heikoille

Laura Rämä kuulustelijana ja samalla oman itsekritiikin kohteena Teatteri Jurkan näytelmässä Vastarinta. Marguerite Duras’n omaelämäkerrallisten tekstien pohjalta dramatisoidussa näytelmässä on raadollisimmillaan se voima, jolla ihmisyyttä vastaan on taisteltava.
Laura Rämä kuulustelijana ja samalla oman itsekritiikin kohteena Teatteri Jurkan näytelmässä Vastarinta. Marguerite Duras’n omaelämäkerrallisten tekstien pohjalta dramatisoidussa näytelmässä on raadollisimmillaan se voima, jolla ihmisyyttä vastaan on taisteltava.

Marguerite Duras – Mikko Roiha: Vastarinta, dramatisointi, ohjaus ja lavastus Mikko Roiha, puvut Taina Sivonen, äänet Marcello Lussana, valot Katri Kuusimäki. Suomen ensi-ilta Teatteri Jurkassa 30.1.

Marguerite Duras’ta pidetään yhtenä merkittävimmistä viime vuosisadan ranskalaiskirjailijoista. Hän kirjoitti proosan lisäksi elokuvakäsikirjoituksia ja näytelmiä. 1914 syntynyt kirjailija julkaisi läpimurtoteoksenaan pidetyn L’amant’n (Rakastaja) vuonna 1984. Voimakkaita aiheita käsittelevät teokset herättävät myös vahvoja tunteita, onkin sanottu että Duras’ta joko vihaa tai rakastaa.

Teatteri Jurkan Vastarinta on Mikko Roihan dramatisoima näytelmä Duras’n omaelämäkerrallisten tekstien pohjalta toisen maailmansodan ajalta. Näytelmässä on otteita novelleista Herra X, tässä Pierre Rabier, Metropolin Albert ja Tuska. Duras kirjoitti lyhyitä, unohduksiin jääneitä muistiinpanoja tuosta ajasta, mutta vasta vuosikymmenien jälkeen hän pystyi palaamaan niihin ja julkaisemaan teoksensa La Douleur (Tuska) vuonna 1985.

”Ne jotka eivät muista historiaa, tuomitaan elämään se uudelleen”, lainataan George Santanayaa käsiohjelman takakannessa, eikä Roiha tingi vaatimuksesta. Sodan piina, pelko ja kauhu, odottamisen tuska ja ihmisen raakuus ruoskivat katsojaa verille. Lavalla on kolme naista: Tanjalotta Räikkä, Anna-Leena Sipilä ja Laura Rämä. He ovat Marguerite Duras, tämän ääni ja tunteet.

combo toimii niin iällisesti visuaalisesti kuin ohjauksellisesti. Duras koki sodan nuorena, mutta kirjoitti siitä vanhana. Lavalla käydään koko ajan keskustelua monella tasolla, myös paljon sisäistä.

Alussa sotakin on vielä kiihkeää ja kiinnostavaa, Anna-Leena Sipilän kirjailijatar viehättyy omasta viehätysvoimastaan seikkailussa Gestapon kanssa. Vaikka pelko paljastumisesta onkin suuri, sen pystyy vielä hallitsemaan. Sodan lonkeroiden otettua tiukemman otteen, Laura Rämän näyttelemän Thérèsen (alias Duras) viattomuuden takaa paljastuu julma kiduttaja. Ja lopussa Tanjalotta Räikkä miehensä keskitysleiriltä kotiin saavana vaimona on niin aukirevitty ja paljas, että tuskaa voi melkein koskea.

kaikkea inhimillistä välinpitämättömyyttä kohtaan. Se on vastarintaa jopa Duras’n omia tekoja kohtaan: leikki tulella Gestapon kanssa Pierre Rabierin tapauksessa, Thérèsen julmuus kiduttajana, puhdas kauhu keskitysleiriltä palaavan ihmisraunion edessä – oliko se kaikki oikeutettua vai ei? Roiha kysyy ja kyseenalaistaa ja tavoittaa tiiviillä tavalla Duras’n itsekriittisen kirjailijaäänen.

Mutta ennen kaikkea vastarinta vaatii tekoja, epäinhimillistä työtä ihmisyyden puolesta. Se työ on pelkkää kärsimystä.

Roiha on luottanut tekstiin ja näyttelijöihinsä niin vahvasti, että tuloksena on lähes kuunnelma. Teksti on sataprosenttisesti pääosassa, lavasteiksi riittävät pari tuolia, valonheitin ja muutama ylimääräinen vaatekappale. Näytelmässä illuusioita luodaan melko perinteisin teatterin keinoin, ja se on yksinkertaisuudessaan lähes virkistävää. Kun kaksi ihmistä seuraa katseellaan tarpeeksi intensiivisesti kuviteltua sisääntulijaa, melkein näemme hänet. Vangiksi riittää nauhuri ja miehen vaatekerta, Gestapon salaperäisestä miehestä luomme mielikuvan vain leveää selkää tuijottamalla.

Vastarinta on painava kannanotto, jopa raskas. Näytelmä ei kuitenkaan jää pelkästään piehtaroimaan menneessä vaan pyrkii vaikuttamaan konkreettisesti myös nykyhetkessä. Vastarinta (Widerstand) on harjoiteltu ja jo kertaalleen esitetty Berliinissä ja Stuttgartissa.

ILONA KANGAS

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.