Sunnuntai 19.11.2017Elisabet, Liisa, Eliisa, Elisa, Liisi, Elise

Aisteja ja älyä kutkuttava näyttämöteos Logomossa

Elisabeth (Minna Kangas) ja Friedrich (Arttu Wäänänen) selvittävät ristiriitaisia välejään.
Elisabeth (Minna Kangas) ja Friedrich (Arttu Wäänänen) selvittävät ristiriitaisia välejään.

Kolmas tila: Berg Heil! – Nietzscheläisiä vaelluslauluja, käsikirjoitus Seppo Parkkinen, ohjaus Juha Malmivaara, musiikin sävellys Kari Mäkiranta, koreografia Panu Varstala, lavastus ja puvustus Pirjo Liiri-Majava, valosuunnittelu Mari Agge, kampaukset ja maskeeraus Minna Pilvinen, vuoristotaideteos Minna Maija Lappalainen, ensi-ilta 19.9. Logomossa.

Teksti on painavaa ja sitä on paljon. Se pohjautuu dokumentaariseen aineistoon, kuten filosofi Friedrich Nietzschen (1844–1900) teoksiin, tarinan keskeisten henkilöiden omaelämäkerrallisiin kirjoituksiin, kirjeisiin sekä lehtiartikkeleihin.

Seppo Parkkisen käsikirjoittamassa Berg Heil! – Nietzscheläisiä vaelluslauluja -esityksessä teatteriteksti muodostaa tiiviin kudelman, mutta kokonaisuus tuntuu silti ihmeen ilmavalta. Tulkitsen tämän johtuvan ensinnäkin siitä, että teksti itsessään esitetään musiikillisesti. Toisekseen siitä, että tekstin vastapainona käytetään nyanssirikasta musiikkia, suurieleistä, koreografioitua liikekieltä sekä pelkistettyjä mutta dynaamisia visuaalisia elementtejä.

Juha Malmivaaran ohjaama monitaiteinen teos tarkastelee Nietzschen sekä tämän sisaren Elisabeth Förster Nietzschen (1846–1935) elämäntarinoita sekä niihin elimellisesti liittyviä filosofisia ja ideologisia pohdintoja ja tekoja.

Keskiössä
sisarussuhde

Työryhmä määrittelee esityksen antavan ”perspektiiviä keskustelulle, jota tänä päivänä käydään rasismista, nationalismista ja ääriliikkeistä”. Tarinan keskeinen ristiriita koskeekin sitä, kuinka Elisabeth – joka kannatti antisemitistisiä aatteita – tulkitsi ja manipuloi veljensä ideoita ja kirjoituksia omiin tarkoituksiinsa sopiviksi. Yhteydet nykyajan rasistisiin ilmiöihin ja ääriliikkeiden kannanottoihin jäävät joka tapauksessa katsojan vastuulle, esitys ei kirjoita niitä auki.

Kolmas tila julistaa Manifestissaan, että ”taide voi olla tiedon lähde”, mikä katsojan näkökulmasta tietenkin saattaa toteutua eri tavoin. Itseäni teos ei puhutellut niinkään poliittisten aspektien vuoksi, koska ne eivät tarjonneet paljoa uutta. Minusta kiinnostavimpia olivat todellisiin elämäkertoihin pohjautuvat inhimilliset tarinat sekä niiden nykyteatterilliset tulkinnat.

Vaikka teos ei tietenkään sivuuta Nietzschen – usein arvoituksellista ja jopa aforistista – filosofista ajattelua, kerronnan fokus pysyy tiukasti sisarusten välisessä suhteessa, jota tapahtumat kuvaavat kronologisessa järjestyksessä. Keskeiset teemat koskevat kahden erilaisen ihmisen etsintää sekä omaksi elämäntehtävänsä toteuttamista.

Ihmisruumiit
instrumentteina

Kari Mäkirannan säveltämällä musiikilla on kokonaisuudessa merkittävä rooli. Läpisävelletyssä teoksessa Mäkirannan (kosketin- ja lyömäsoittimet), Kimmo Gröhnin (puhaltimet) sekä Marko Valtosen (harmonikka) intensiteetillä esittämä musiikki kietoutuu elimelliseksi osaksi puhutun ja lauletun tekstin, tanssin, tilan ja katsojan aistimusten kanssa. Musiikki ei missään vaiheessa sooloile, mutta se tunkeutuu kaikkialle vaivihkaa, luoden kokonaisuuteen vahvoja tunteita ja tunnelmia.

Nykyteatterin hengessä näyttelijäntyö on luonnosmaista, hahmoista sivuun astunutta ja niitä kommentoivaa esittämistä. Esiintyjien ruumiit toimivat instrumentteina, joilla tarinaa ja teemoja tutkitaan. Fyysinen ilmaisukieli, kollektiivinen kuoropuhe sekä puhujan ja ruumiin ajoittainen erottaminen toisistaan, esimerkiksi kuoron tai äänitallenteen avulla, tekevät näyttelijöiden työskentelystä aistillista ja lihallista.

Pidän siitä, miten Friedrichiä kuvataan moniäänisesti: yhtäältä Arttu Wäänäsen pääasiallisesti mykän, tanssin avulla ruumiillistamassa hahmossa, toisaalta moniäänisen kuoron (Veera Alaverronen, Raimo Karppinen, Maria Leivonen, Sofia Törnqvist, Kristina Vahvaselkä ja Panu Varstala) avulla. Lepattavan filosofin monoliittisena vastapainona toimii hyvin pelkästään Minna Kankaan upeasti karrikoima Elisabethin hahmo.

Katsojan vastuu
näkökulmasta

Esityksessä liikutaan niin Alpeilla, Paraguayn viidakossa kuin yksityisasunnoissa. Esitys ottaa Logomon korkean tilan hienosti haltuun, tapahtumapaikat rakentuvat minimalistisilla viitteillä. Erityisen lumoava on hetki, jolloin suuret pariovet avataan ja raikas ulkoilma vyöryy tilaan.

Epookkia mukaileva puvustus on ihastuttavan toiminnallinen, vaatteita ja kenkiä puetaan ja riisutaan, niillä puuhaillaan sekä merkitään kuoron jäsenten esittämää laajahkoa sivuhahmogalleriaa.

Ensimmäisellä puoliajalla katsojat on asetettu laajaan rinkiin näyttämötilan ympärille, toisella puoliajalla jonoihin, joiden väleissä esiintyjät liikkuvat. Ratkaisu korostaa konkreettisesti katsojan vastuuta omasta näkökulmasta.

Kuten eräs katsoja väliajalla totesi, Kolmannen tilan esitys ei ole mitään perusviihdettä. Berg Heil! on katsojalle haastava jo nelituntisen kestonsa vuoksi, mutta ennen kaikkea tietysti täyteläisen sisältönsä sekä nykyteatterillisen muotokielensä puolesta.

Esitys ei kuitenkaan ole millään tavalla käsittämätön, vaan monin tavoin katsojan aisteja ja älyä kutkuttava. Myös poikkeuksellisen informatiivinen käsiohjelma ojentaa auttavan kätensä niin esityksen taustojen kuin näyttämötapahtumienkin ymmärtämiseksi.

ANNINA KARHU

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.