Sunnuntai 21.1.2018Aune, Oona, Auni, Netta

Humoristisia tulkintoja
turkulaisyhteisöistä

Impivaaralainen (Kimmo Rasila, vas.) innostuu Estelle-hankkeesta. Taustalla Marja Pesonen, Ulla Reinikainen, Jukka Aaltonen ja Jukka Soila.
Impivaaralainen (Kimmo Rasila, vas.) innostuu Estelle-hankkeesta. Taustalla Marja Pesonen, Ulla Reinikainen, Jukka Aaltonen ja Jukka Soila.

• Maria Kilpi: Ei maar ny loppu löhöily!, Turun kaupunginteatteri, ohjaus Janne Saarakkala, koreografia Salla Kärkkäinen, lavastus ja puvustus Paula Koivunen, valot Petri Suominen, äänet Tuomas Rissanen, naamiointi Anna Nurminen. Kantaesitys 12.9. Sopukassa.

Impivaaralainen ei ole aikaisemmin pyytänyt keneltäkään apua. Kotinsa, työnsä ja rahansa menetettyään hän vierailee vapaaehtoistoimintaa harjoittavissa yhteisöissä. Toisten ihanteet ja intohimojen kohteet vain tuntuvat vierailta, vaikka Estellessä on kyllä jotain, mikä saa miehen silmät syttymään.

Ei maar ny loppu löhöily! pohjautuu käsikirjoitustyöryhmän 12 turkulaisyhteisössä keräämään haastattelumateriaaliin. Ääneen pääsevät esimerkiksi Livonsaaren yhteisökylän asukkaat sekä kansalaisjärjestö Meidän Turku.

Esityksessä on pitäydytty haastateltavien tavassa puhua, mutta näyttelijät ovat luoneet hahmonsa käsikirjoituksesta virinneiden vaikutelmien pohjalta, eivätkä imitoi todellisia ihmisiä.

Janne Saarakkalan ohjaama esitys kuuluu Todellisuuden tutkimuskeskuksen Suomi-projektiin. Saarakkala näkee, että talkootyön vähentyminen 1980-luvulta lähtien on yhteydessä työelämässä tapahtuneisiin muutoksiin. Muutosten seurauksena yhä kasvava joukko tekee ”uutta työtä”, jolle ovat tyypillisiä erilaiset päällekkäiset projektit, työ- ja vapaa-ajan sekoittuminen sekä uuvuttavuus. Teemoja ei esityksessä alleviivata, mutta ne ovat luettavissa puheenvuorojen sivulauseista.

Tutkimuskohteena
todellisuus

Ei maar ny loppu löhöily! edustaa niin kutsuttua dokumenttiteatterin perinnettä. Janne Junttila määrittelee tuoreessa kirjassaan Dokumenttiteatterin uusi aalto (2012), että dokumenttiteatteri on eräs tapa tarkastella yhteiskunnallisia ilmiöitä.

Teatterin tekijät jalkautuvat ihmisten pariin ja tuovat heidän tarinansa yleisön kuultaviksi. Tutkimuskohteena on todellisuus, mutta dokumentaarista aineistoa käytetään taiteellisen työn ehdoilla, jolloin tekijöillä on vapaus tehdä käsiteltävästä aiheesta omia tulkintojaan.

Aikalaisdiagnostisen esityksen hahmot ovat eräänlaisia ohikulkijoita, joita tarkastellaan ulkopuolisen silmin. Pääsääntöisesti näyttelijät tulkitsevat hahmojen arkisen syvällisiä puheenvuoroja humoristisessa sävyssä. Kepeyttä korostavat myös sinne tänne sirotellut musikaalimaiset tanssinumerot.

Paikoitellen koin, että minut katsojana asemoitiin tirkistelemään yhteisöjen omituisuuksia.

Jäin myös miettimään, miltä tarinoiden melko karrikoiva ja viihteellinen tulkinta tuntuu niiden todellisten ihmisten mielestä, jotka ovat mukana esityksessä kuvattujen yhteisöjen toiminnassa.

Kimmo Rasila Impivaaralaisena sekä Jukka Aaltonen, Ulla Koivuranta, Marja Pesonen.

Kirjoita uusi viesti



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Kesäteatteria
En muista lähteneeni koskaan teatteriesityksestä puoliajalla kotiin. Tästä lähdin. Kannatan sinänsä dokumenttiteatteria ja tässäkin tarinat olivat mielenkiintoisia. Minua kiinnostaa muutenkin yhteisöllisyys ja ihmisten eri lähtökohdat niiden sisällä. "Ei maar nyt loppu löhöily!" oli vain uskomattoman huonosti ohjattua ja treenattua, epäkiinnostavasti toteutettua, tarinoita päälleliimatun yhteensovittavasti tehtyä ala-arvoista moskaa. En suosittele kenellekään. Turun kaupungin kesäteatteria... Tosin olen nähnyt paljon parempaa amatöörivoimin tehtyä kesäteatteriakin.
Kirjoita vastaus viestiin



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.