Keskiviikko 13.12.2017Seija

Arvio Tuntematon tanssija -esityksestä: Tanssija osana yhteisöä

Jari Laurikko
Linda Holmström, Marjan Raar ja Kaisa Koulu tuovat esiin tanssijan identiteetin erilaisia puolia Tuntematon tanssija -esityksessä.
Linda Holmström, Marjan Raar ja Kaisa Koulu tuovat esiin tanssijan identiteetin erilaisia puolia Tuntematon tanssija -esityksessä.

Tuntematon tanssija / Okänd dansare

Koreografia Marjan Raar, musiikki Jean Sibelius, Tanya Tagaq, valosuunnittelu Antton Kainulainen, tanssijat Kaisa Koulu, Linda Holmström, Marjan Raar. Ensi-ilta 5.12. Barker-teatterissa.

Marjan Raarin Tuntematon tanssija -nykytanssiteoksesta avautuu monenlaisia näkymiä tanssijoiden kokemiin olosuhteisiin ja tilanteisiin. Stereotyyppinen käsitys tanssijan identiteetistä rakentuu ajatukselle tanssitaiteilijoista muusta maailmasta irrallaan elävinä olioina, mutta Raarin teoksessa tanssija on mitä suurimmassa määrin osa ympäröivää maailmaa.

Teoksessa rakennetaan liikkeen ja audiovisuaalisten elementtien kautta näkymää, joka ei suoraan tuputa tai kuvita yksiselitteisiä näkemyksiä tanssijana toimimisesta. Pikemmin teos viittailee mielikuvilla tarjoten mahdollisuuksia erilaisiin tulkintoihin.

Konseptin avoimuus ja monitulkintaisuus sekä tanssijoiden eli Raarin, Linda Holmströmin ja Kaisa Koulun intensiivinen läsnäolo saavat aikaan kiehtovasti kulkevan liikekuvien, ajatusten ja tunnetilojen kiertokulun. Hetkittäin tanssijat nousevat tuntemattomuudesta esiin, kun heidät valaistaan valokeilaan.

Näyttämöä kiertävä sanomalehtikasa liittää tanssijan osaksi tiedonvälitystä, yhteiskuntaa ja historiaa, vaikka kenties tanssija itse ei välttämättä uutiskynnystä ylitä. Tanssijat rapisuttavat lehtiä niiden päällä maatessaan tai Holmström pallottelee lehden aukeamalla tehden siitä lopulta rutistetun ja poisheitettävän pallon.

Teoksen nimi mahdollistaa yhteyden myös kansallisuutta ja kansalaisuutta pohtiviin asetelmiin. Yhteys korostuu eritoten lopussa, jossa musiikkina soi Sibeliuksen Finlandia-hymni. Tosin se lauletaan englanniksi.

Esitystä seuratessa alkaa korostua näkemys tanssijuudesta yhteisöllisyytenä ja yhdessä tekemisenä. Sibeliuksen viulukonserton hitaan osan soidessa Holmström ja Koulu tanssivat herkullisen kohtauksen.

Heidän kasvonilmeistään näkyy vastenmielisyys tekeillä olevia liikeratoja kohtaan, kun he nostelevat ja kannattelevat toisiaan erilaisiin asentoihin. Tanssijana toimiminen vaati myötätuntoa, voimaa ja sietokykyä, mutta ennen kaikkea halua ja kykyä liikkua yhdessä.

Kaisa Kurikka

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.