Sunnuntai 17.12.2017Raakel

Teatteriarvio: Visuaalinen dystopiakuvaus jättää tekstin varjoonsa

Turun kaupunginteatterin kantaesitys on tyylikästä elokuvakerrontaa ja kiehtovaa musiikkia yhdistelevää tieteisfiktiota, joka kaipaa rinnalleen inhimillistä pehmeyttä.

Otto-Ville Väätäinen
Nousevat ja laskevat lavasteet, voimakkaat projisoinnit ja elokuvamaisen toiminnallinen kerronta rakentavat kiinnostavaa tieteisfiktiota.  Toimintakohtauksessa Kimmo Rasila (vas.) ja Lauri Tilkanen.
Nousevat ja laskevat lavasteet, voimakkaat projisoinnit ja elokuvamaisen toiminnallinen kerronta rakentavat kiinnostavaa tieteisfiktiota. Toimintakohtauksessa Kimmo Rasila (vas.) ja Lauri Tilkanen.

Turun kaupunginteatteri: Kybersielut.

Käsikirjoitus Marko Järvikallas, Okko Leo ja Harri Virtanen, ohjaus Janne Reinikainen, lavastus Jani Uljas, puvustus Tiina Kaukanen, valot Petri Suominen, äänet Mika Hiltunen, videot Sanna Malkavaara, naamiointi Heli Lindholm, musiikki Kimmo Gröhn. Kantaesitys pienellä näyttämöllä 17.11.

Marraskuun alussa Turun tekniikan päivien pääpuhujana toimi espanjalainen avantgardetaiteilija, kyborgi Moon Ribas, joka on asennuttanut käsivarteensa maanjäristyksiä aistivia sensoreita. Kyborgismi ei ole uusi ilmiö, mutta etenkin terveysteknologian kehittyessä se lähestyy arkeamme.

Turun kaupunginteatterin kantaesitys, Marko Järvikallaksen, Okko Leon ja Harri Virtasen käsikirjoittama sekä Janne Reinikaisen ohjaama Kybersielut sijoittuu tulevaisuuteen, jossa ihmisten keskuudessa elää kyborgeja. Asetelma on tuttu tieteisfiktioista – tekniikan tehtävänä on palvella ihmistä ja omille poluilleen lähteneet kyborgit on tuhottava.

Lauri Tilkasen näyttelemä Daniel työskentelee poliisina ja uskoo auktoriteetteihin, vaikka epäröikin ampua kyborgiperheen tyttären. Kotona Danielia odottaa Lori (Pamela Tola), joka luottaa yhtä vahvasti ohjelmoituihin muistoihinsa kuin parin yhteiseen tulevaisuuteen. Kun Lori karkaa virkavallalta, löytää Daniel itsensä maaseudulta unikkopeltojen ja epätoivoisten uskomusten keskeltä, missä ihmisten ja koneiden väliset erot kuroutuvat umpeen yllättävillä tavoilla.

Reinikaisen elokuvallinen ohjaus rakentuu vahvasti scifin ja urbaanin fantasian kuvastoille. Symboliikkaa ja intertekstuaalisuutta on paljon. Mielessä välähtelevät Tarantino, Gibson ja Gilliam. Jani Uljaksen nousevat ja laskevat lavaste-elementit, Petri Suomisen voimakkaat valot ja Sanna Malkavaaran katsomon yli heijastuvat projisoinnit imevät yleisön sisäänsä kuin 3D-elokuva.

Esityksen rytmi vaihtelee viivyttelevästä kerronnasta nopeisiin välähdyksiin. Kimmo Gröhnin eteeriset melodiat ja orgaaniset rumpukompit rakentavat esitykselle raamikkaan äänimaiseman. Näyttelijöiden osallistuminen musiikin toteutukseen lavalla vahvistaa vuorovaikutusta.

Kybersielut ruokkii visuaaliselle kerronnalle persoa mieltäni, mutta jättää tyylikkäästi sanailtua tarinallisuutta rakastavan puoleni kylmäksi. Näytelmän teksti on turhan lattea, eikä ylety tunnelmallisesti muun esityksen tasolle. Kovan scifin seuraksi olisin kaivannut pehmeyttä ja empaattisuutta, jotta etäisiksi jäävät roolihahmot olisivat kehittyneet ansaitsemalleen samaistumisen tasolle.

Esityksen visuaalisten kerrosten alla lepää filosofisempi perusta, joka pohtii teknologian sekä luonnon, uskonnon ja inhimillisyyden vastakkainasettelua. Ekokritiikin, väkivallan ja totalitarismin kyllästämä tarinamaailma peilaa erilaisuuden pelkoa ja välinpitämättömyyttä planeettamme tulevaisuudesta, ja kysyy voisivatko vastakkaiset piirteet ollakin rinnakkaisia ja elää sovussa samassa maailmassa ja samassa kehossa.

Danielin kohtalona on valita rakkauden ja velvollisuuden väliltä. Valinnan eteen joutuu myös esityksen yleisö, sillä Kybersielut jakanee mielipiteitä ihastuttavan kiihkeän matriisisukelluksen ja kryptisten merkitystasojen välillä. Ja hyvä niin, sillä eihän teatterin kuulukaan olla sovinnaista.

Frida Maria Pessi

k




Frida Maria Pessi

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.