Sunnuntai 19.11.2017Elisabet, Liisa, Eliisa, Elisa, Liisi, Elise

Teatterikritiikki: Tyylikäs klassikkotulkinta

Åbo svenska teaterin Hjortissa vanha teatteriperinne ja nykyteatteri lyövät kättä oivallisesti visuaalista ja sisällöllistä kokemusta syventäen.

Pette Rissanen
Visuaalista näyttävyyttä Hjortiin tuovat videoprojisoinnit ja Markku Kunnarin hienot lavastemaalaukset. Daniel Hjortina nähdään Peter Ahlqvist.
Visuaalista näyttävyyttä Hjortiin tuovat videoprojisoinnit ja Markku Kunnarin hienot lavastemaalaukset. Daniel Hjortina nähdään Peter Ahlqvist.

Åbo svenska teater: Hjort.

Kirjoittanut Josef Julius Wecksell, sovitus, ohjaus, lavastus ja musiikkidramaturgia Erik Söderblom, lavastemaalaukset Markku Kunnari, puvut Ellinor Hellström, valot Antti Niitemaa, maskeeraus ja kampaukset Petriina Suomela, projisoinnit Jouni Haavisto, ääni Olli-Pekka Lepovuori. Ensi-ilta Studiossa 11.11.

Henkilökohtainen on poliittista -slogan on peräisin 1960-luvun feministeiltä, mutta se pätee moneen asiaan, myös Josef Julius Wecksellin (1838–1907) Daniel Hjort -näytelmän nimihenkilöön. Syrjään sysitty, alistettu ja rakkaudetta jäänyt nuori mies päättää kostaa isänsä kuoleman ja tulee näin osallistuneeksi ympärillä riehuvaan uskonnollis-poliittiseen valtataisteluun.

Tuskin tarvitsee alleviivata enempää, että 155 vuoden iästään huolimatta Wecksellin näytelmä kertoo myös tästä ajasta – niin kuin se kertoo kaikista ajoista. Siksi Daniel Hjort on klassikko.

Myös teoksen Åbo svenska teateriin ohjannut Erik Söderblom luottaa siihen, että Wecksellin teos puhuttelee sinällään ilman keinotekoisia päivityksiä. Vanhaa runomittaista tekstiä on tosin oiottu nykyihmiselle ymmärrettävämmäksi, mutta paljon runollista ilmaisua on myös jätetty.

Teoksen loppua on jonkin verran muokattu tuomaan esiin yhteyden näytelmän Daniel Hjortin ja kirjailija Wecksellin välillä. Wecksellin viimeiseksi jääneeseen runoon På moln stod du (Pilven päällä seisoit) päättyvä kohtaus on hieno kunnianosoitus sekä näytelmälle että sen tekijälle.

Wecksell on tosin läsnä esityksessä alusta asti. Siinä missä muut henkilöt on puettu 1500-luvun lopun epookkiin vivahtaviin asuihin, Peter Ahlqvistin esittämä Daniel Hjort kulkee 1800-luvun lopun haalarimaisessa kerrastossa. Wecksellhän joutui pian näytelmänsä kirjoitettuaan Lapinlahden mielisairaalaan yli 40 vuodeksi.

Alusasun voi nähdä viittaavan lisäksi Hjortin nuoruuteen ja avuttomuuteen, sillä myös hänen samankaltaisessa jamassa, muiden armoilla oleva rakastettunsa Sigrid (Daniela Franzell) esiintyy puolipukeissa.

Söderblomin tulkinnasta voi löytää paljon vastaavanlaisia kerroksia, ja se tekee Hjortista eläväisen ja kiehtovan. Se on tyylitajuinen ja nopearytminen yhdistelmä runoa ja draamaa, harhaa ja totta, perinnettä ja nykyaikaa.

Wecksellin näytelmä on hyvin shakespearelainen, ja sitä kutsutaankin Suomen Hamletiksi. 1590-luvun loppuun sijoittuvassa teoksessa käydään valtataistelua Ruotsin herruudesta kuninkaana olevan Sigismundin ja tämän sedän, Kaarle-herttuan välillä.

Näytelmän aikana Kaarlen joukot valloittavat Sigismundille uskollisen Turun linnan katkeroituneen ja väkivaltaisen koston kautta oikeutta hakevan Daniel Hjortin avulla.

Söderblom on kirjoittanut teokseen prologin, joka esitetään Studio-näyttämön kahviossa ja jossa yleisöystävällisesti kerrotaan lyhyesti näytelmässä esiintyvien henkilöiden asema ja suhteet. Prologi asemoi esityksen lisäksi entisaikain teatteriseurueperinteeseen.

Vanhaan viittaavat myös muun muassa näyttelijöiden sminkatut kasvot, aavistuksen yliviritetty puheilmaisu sekä Markku Kunnarin upeat, kankaalle maalatut fondit. Turun linnan ja kaupungin maisemat eivät kuitenkaan roiku perinteiseen tapaan taustakankaina vaan osallistuvat näyttävästi tilojen luomiseen liikkuvina moduleina.

Sekä fyysisten että mielikuvallisten tilojen luomiseen ja nykyteatterilliseen etäännyttämiseen käytetään taiten myös videoprojisointeja sekä mikrofonia.

Peter Ahlqvist on moneen kertaan hyljättynä ja torjuttuna Hjortina kuin kuumeen kourissa, herkkä, haavoittuvainen ja vaikutuksille altis. Kun kauan kadoksissa ollut äiti Katri astuu esiin ja tyrkyttää mahdollisuutta kostoon, nuori mies näkee entistäkin kaoottisemmaksi muuttuneessa päässään elämälleen vain yhden suunnan.

Muista roolihahmoista rakentuu monenkirjava kudelma Hjortin ympärille.

Bror Österlundin esittämässä mustakaapuisessa Katrissa on salaperäisyyttä, joka panee pohtimaan, onko Hamletin isän haamun kaltainen hahmo lainkaan tosi vai Hjortin mielikuvituksen tuotetta.

Daniela Franzell näyttelee nuoren Sigridin lisäksi myös Turun linnan todellista valtiatarta ja Hjortin kasvattiäitiä Ebba Stenbockia, Klaus Flemingin leskeä. Sigrid on monivivahteisempi kuin Ebba, jonka auktoriteetti tuppaa rakentumaan huutamiselle. Toisaalta ei heikon Stålarmin (Monica Nyman) yli kävelemiseksi paljon muuta tarvitakaan.

Huomattavasti enemmän pontta on Johan Flemingissä (Amanda Nyman) ja hänen velipuolessaan Olof Klassonissa, joka nousee yhdeksi esityksen kiinnostavimmista hahmoista Jerry Wahlforssin ilmaisullisen ja ajoituksellisen tarkkuuden ansiosta.

Irmeli Haapanen

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.