Lauantai 18.11.2017Tenho, Jousia, Max

Teatteriarvio: Tyttöjen ryppyinen ystävyys

Katri (Meri Salo), Tiina (Nana Söderholm) ja Janita (Orvokki Salonen) saavat virtaa Dingon musiikista.
Katri (Meri Salo), Tiina (Nana Söderholm) ja Janita (Orvokki Salonen) saavat virtaa Dingon musiikista.

Naantalin teatteri: Veri Nais.

Käsikirjoitus Katariina Salonen, ohjaus Teija Söderholm, sävellys Seppo Kustonen, lavastus, puvustus työryhmä, tekniikka Tuuli Salo ja Topi Kanerva, kantaesitys 11.11.

Naantalin teatterin Veri Nais ponnistaa hyvistä lähtökohdasta: teatterin pitkäaikaisen aktiivin Katariina Salosen käsikirjoittama näytelmä on taiten sovitettu omalle porukalle ja resursseille sekä teatterin omassa käytössä olevaan tilaan.

Veri Nais puhuu asioista, jotka ovat tuttuja monille meistä. Tyttöjen ja naisten väliset ystävyyssuhteet ovat monille elämän tärkeimpiä, mutta useasti niihin myös ilmestyy ryppyjä. Erityisesti kolmikkosuhteet voivat saada kimurantteja käänteitä. Joku jätetään, joku kokee jäävänsä ulkopuolelle, toisinaan esiintyy suoranaista kiusaamistakin.

Näytelmän asetelma on toimiva: katsojalle näytetään väläyksiä kolmen 1980-luvulla elävän koulutytön ja samojen aikuisiksi varttuneiden naisten elämästä. Perspektiivi antaa naisten suhteille syvyyttä ja aikahypyt luovat dynaamista rytmiä.

Onnelliset loput oikeassa elämässä ja komedioissa ovat tietysti mukavia, mutta Veri Naisin lopetukseen jäin kaipaamaan enemmän aukinaisuutta. Koin imelien ja positiivisuudella kyllästettyjen ”elämänviisauksien” syövän tarinan elämänmakuisuutta ja uskottavuutta.

Esitys saa mielenkiintoisen mausteen siitä, että tarinan aikuisia esittää kolme äitiä (Katariina Salonen, Marjo Hakamäki-Salo ja Teija Söderholm), joita nuorena esittävät heidän omat tyttärensä (Orvokki Salonen, Meri Salo ja Nana Söderholm). Sukupolvien ketju ja geneettinen yhdennäköisyys luovat ainutlaatuista koskettavuuden tuntua, joka tuskin olisi syntynyt puhtaasti teatterillisilla keinoilla.

Seppo Kustosen säveltämissä lauluissa on mukavasti tavoitettu puhuttelevia teemoja. Joskin taustamusiikkien sovituksissa pelkistetympi linja olisi toiminut paremmin. Kaksi interiöörilavastusta, 1980-luvulle sijoittuva koulutytön huone ja saman hahmon nykyaikaan sijoittuva anoppila toimivat hyvin tapahtumien alustana.

Annina Karhu

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.