Perjantai 20.10.2017Kauno, Kasperi, Jesper, Jasper

Teatteriarvio: Haikean kaunis emigranttitarina

Henna Salminen
Rina (Erica Selin, vas.) ja Nora (Kristiina Koljonen) ovat jääneet muistojensa vangeiksi.
Rina (Erica Selin, vas.) ja Nora (Kristiina Koljonen) ovat jääneet muistojensa vangeiksi.

TEATTERI

Kaarina-teatteri: Rakkaudella sisaresi.

Kirjoittanut Pirjo-Riitta Tähti-Wahl, ohjaus Valtteri Roiha, lavastus Niina Suvitie, puvut Sirpa Niemelä, valot Taina Möysä, ääni Niko Wahlroos, maskeeraus ja kampaukset Marika Torvinen. Ensi-ilta 7.10.

Pitsiesiripun takana seisoo perhe kuin vanhassa valokuvassa, ja taustalla soi haikea musiikki. Näin tempaistaan kertaheitolla katsoja irti arjesta ja siirretään teatterin ja tarinan lumoon!

Pirjo-Riitta Tähti-Wahlin kirjoittama Rakkaudella sisaresi kantaesitettiin vuonna 1993 Kaarina-teatterissa, ja nyt se kokee uuden tulemisen Valtteri Roihan ohjaamana. Eikä suotta. Pietarista Littoisiin emigroituneiden Thiessien tarina on edelleen kertomisen arvoinen.

Perheestä, jonka jäsenistä kolme tappoi itsensä, yksi joutui mielisairaalaan ja kaksi paleltui kuoliaaksi omassa talossaan, saisi varmasti jännitteisemmänkin tarinan mitä Rakkaudella sisaresi on. Toisaalta, kun traagisilla kohtaloilla ei mässäillä, katsojalle jää tilaa miettiä niitä tykönään.

Teos kulkee kahdessa aikatasossa: hyisen kylmässä pakkastalvessa 1986–87 ja muistoissa. Kaksossisarukset Irene ja Eleonor Thiess – Rina ja Nora – elelevät, riitelevät ja muistelevat menneitä samalla, kun talo muuttuu yhä kylmemmäksi.

Perhe muuttaa Suomeen päästäkseen turvaan vallankumousta ennakoivan kuohunnan jaloista. Suuri osa omaisuutta jää kuitenkin Pietariin, eikä kaipaus suurkaupunkiin laannu. Kun mukana ovat vielä kieli- ja talousvaikeudet sekä kykenemättömyys sopeutua ympäröivään yhteisöön, tragediat alkavat kasautua.

Thiessin perheen tarina kuvaa osaltaan niitä vaikeuksia, joihin emigrantit törmäävät tänäkin päivänä. Mikään kannanotto maahanmuuttokysymykseen Rakkaudella sisaresi ei kuitenkaan ole, vaan ennen muuta kiinnostava tarina erikoislaatuisista ihmisistä.

Nuorta Noraa ja Rinaa esittävät Mari Backman ja Anne Höglund kasvavat luontevasti tytönhupakoista vakaviksi aikuisiksi. Kristiina Koljonen ja Erica Selin onnistuvat yhtä lailla rakentamaan vanhoista siskoksista persoonalliset muotokuvat, joissa myös eletyt elämänvaiheet ja nuoruuden piirteet ovat läsnä.

Onnistuneita roolisuorituksia ovat myös Tuire Mäkeläisen kovan oloinen äiti sekä Tom Flinkmanin epätietoinen Victor. Ednaa esittävä Helena Virtanen ja erityisesti Marionia näyttelevä Elina Toivanen saisivat kiinnittää enemmän huomiota puheilmaisuun, ettei se jää pelkäksi huutamiseksi.

Yksittäisiä roolisuorituksia enemmän huomio kiinnittyy kuitenkin tunnelmaan, jonka luomiseen Kaarina-teatterissa on tehty huolellista työtä.

Pitsin käyttö sekä puvuissa että lavasteissa luo hienosti perhettä hyvin kuvaavan haurauden tuntua samalla, kun se kertoo hienostomenneisyydestä. Upean puvustuksen avulla tuodaan esiin myös aikakausien vaihtelu, ja eri henkilöille valittuja väritunnuksia varioidaan tyylillä.

Tarinan alakuloista pohjavirettä tukevat kauniisti minimalistinen musiikki ja yksityiskohdat, kuten valkoiset ruusut kuolleiden symbolina.

Irmeli Haapanen

Kirjoita uusi viesti



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tämä kannattaa käydä katsomassa!
Minusta oli vain hyvä ettei traagisilla kohtaloilla mässäillä. Näytelmä oli hieno, ehyt kokonaisuus ja liikkuminen ajasta toiseen tapahtui luontevasti. Etenkin vanhojen neitien rooleihin oli osattu valita todella osuvat näyttelijät. Suosittelen!
Kirjoita vastaus viestiin



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
Vast: Tämä kannattaa käydä katsomassa!
Musiikkia myöten tietty tunnelma kulkee näytelmässä hienosti kohti loppua, roolitus onnistunutta, kaarina teatteri saa taas "sulan hattuunsa"
Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.