Maanantai 20.11.2017Jalmari, Jari

Teatteriarvio: Lapsen kokemus kuolemasta

Jussi Virkkumaa
Käpy (Kati Keskihannu) kirjoittaa kuolemalle kirjettä sulkakynällä.
Käpy (Kati Keskihannu) kirjoittaa kuolemalle kirjettä sulkakynällä.

Kirjeitä kuolemalle.

Käsikirjoitus Kati Keskihannu ja Reetta Vehkalahti,

ohjaus Reetta Vehkalahti,

tausta-animaatiot Jussi Virkkumaa,

sävellys ja äänisuunnittelu Kari Mäkiranta,

valosuunnittelu Henri Kivistö.

Ensi-ilta 1.10. Meri-Karinan Airisto-salissa.

Kysymyksiä, epävarmuutta, hämmennystä, pelkoa, surua, suuttumusta, lohtua, toivoa. Lapsen vakavaan sairauteen, pitkiin sairaalassaoloaikoihin, tavallisista elämänkuvioista eristäytymiseen sekä tietenkin kuolemaan liittyy suuria ja vaikeita tunteita.

Aihe ei ole helppo, mutta Kati Keskihannu käsittelee sitä parhaalla mahdollisella tavalla. Kirjeitä kuolemalle -sooloteatteriesityksessään Keskihannu – joka on itsekin viettänyt lapsuudessaan pitkiä aikoja sairaalahoidossa yleisoireisen reuman vuoksi – antaa äänen lapsen kokemukselle sairaalaelämästä sekä lapsen tavoille käsitellä kuolemaa.

Rohkeasta ja rehellisestä, mutta samalla hyvin empaattisesta esityksestä näkyy kokeneen teatterintekijän huolellinen perehtyneisyys aihepiiriin, paitsi omien lapsuudenkokemusten myös monien informanttien ja yhteistyötahojen avulla.

Esitys toimii varmasti juuri sellaisena keskustelun avauksena, jollaiseksi Keskihannu sen on suunnitellut. Ihmisille, joiden arkeen kuuluu lapsen pitkäaikainen sairaus tai jotka ovat kokeneet läheisen lapsen kuoleman. Kenelle tahansa esitys muistuttaa kuinka arvokkaita asioita elämä ja terveys ovat.

Erityisen hienoa Keskihannun taiteellisessa otteessa on se, että traagisiin tilanteisiin ja vaikeisiin tunteisiin ei ole liitetty minkäänlaista melodraamaa tai paatosta. Kuolemasta ja peloista puhutaan avoimesti, ihmetelleen ja kaunistelematta.

Esitys näyttää koskettavasti, ettei valoisan elämänilon, lapsenmielen tai toivon tarvitse hiipua edes vakavan sairauden ääressä. Sairaalaklovninakin työskentelevä Keskihannu on hienotunteisesti ja hyvällä maulla luonut esitykseen voittopuolisesti leikkisää, lohduttavaa ja jopa humoristista tunnelmaa.

Erilaisten teemojen – esimerkiksi omien hautajaisten kuvitelma, testamentti ja joulu sairaalassa − ympärille rakentuvat kohtaukset rytmittyvät mukaansatempaavaksi kerronnaksi. Kymmenvuotiasta Käpy-tyttöä esittävä Keskihannu on tunteissaan psykologisesti hyvin uskottava

Puolikupolin mallisen katoksen rajaamaan tilaan rakentuu intiimi maailma, jossa vahvasti läsnä oleva esiintyjä asettuu luontevasti dialogiin tapahtuvia elävöittävien projisointien, äänien ja musiikkien kanssa.

Annina Karhu

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.