Teatteriarvio: Viiruksen Mestari ja Margarita tuo stilettikorot rakennustyömaalle

Esitys juhlistaa Viiruksen 30-vuotista taivalta ja muuttoa Jätkäsaareen.

Jonatan Sundström
Viiruksen 30-vuotisjuhlaesitys Mästaren och Margarita näyttää raksatyömaalta ja kuulostaa räime-rockilta. Kuvassa Iida Kuningas (vas.), Tobias Zilliacus, Martin Bahne ja Maria Ahlroth.
Viiruksen 30-vuotisjuhlaesitys Mästaren och Margarita näyttää raksatyömaalta ja kuulostaa räime-rockilta. Kuvassa Iida Kuningas (vas.), Tobias Zilliacus, Martin Bahne ja Maria Ahlroth.

Viirus: Mäestare och Margareta.

Mihail Bulgagovin romaanista dramatisoinut ja ohjannut Egill Pálsson. Lavastus ja puvut Milja Salovaara, musiikki Ville Kabrell, valosuunnittelu Lauri Lundahl. Ensi-ilta Teatteri Viiruksessa 29.9.

Siinä missä Kansallisteatterin Mestari ja Margarita näyttää Marc Chagallin taululta, Viiruksen sovitus samasta romaanista näyttää siltä, miltä teatterin oma ympäristö näyttää juuri nyt eli Jätkäsaaren rakennustyömailta.

Milja Salovaaran lavastus perustaa betonin lujuudelle ja kaivinkone-estetiikalle. Tila antaa myös oivallisen tilaisuuden Lauri Lundahlin valosuunnittelulle herkutella voimakkailla valon ja pimeyden kontrasteilla sekä kokonaisvaltaisilla valon värivaihtelulle kylmästä sinisestä helvetintulen syvään punaiseen.

Ja kun on juhlan aika, korkeassa avarassa tilassa mahtuu myös tuottamaan lentokokemuksen.

Olennaista on myös, miltä esitys kuulostaa. Se kuulostaa Motörhead-rockilta, ei stadionversiona, vaan tehdashalli-harjoitustilassa.

Live-musiikki on olennainen osa esityksen rytmiä, rakennetta ja voimaa. Siitä vastaavat säveltäjä-äänisuunnittelija Ville Kabrell sekä näyttelijöistä ainakin Maria Ahlroth, Iida Kuningas ja Martin Bahne.

Myös kahden samanaikaisesti ohjelmistoihin päätyneen Bulgakov-dramatisoinnin painotukset ovat enemmänkin toisiaan täydentävät kuin päällekkäiset.

Kansallisteatterin esitys keskittyy tarinan maagisiin elementteihin. Saksassa professorina työskentelevän islantilaisohjaaja Egill Pálssonin dramatisointi kuvaa enemmänkin mitä tapahtuu kansalaisten keskuudessa, kun kaupungissa alkaa tapahtua kummia.

Outoja tapahtumia läheltä seuranneet ja niistä todistamisen tehtäväkseen ottaneet runoilija Iván ja Levi Matteus (kaksoisroolissa Oskar Pöysti) saavat sovituksessa paljon tilaa. Viiruksen katsomossa istuvat katsojatkin saavat roolin yleisönä, kun Saatana seurueineen järjestää mustan magian shownsa moskovalaisessa teatterissa – tai Jätkäsaaressa, miten vain.

Esitys ei alleviivaa ajankohtaisuuttaan, mutta outoja tapahtumiahan ei maailmasta puutu.

Maria Ahlroth on jäätävän suvereeni Woland, jolla on maailma – tai ainakin Viiruksen teatteritila näyttämöineen ja katsomoineen – tiukasti hyppysissään.

Martin Bahne ja Iida Kuningas sekä Ville Kabrell kitaroineen muodostavat hänen hovinsa eivät niinkään tyypittelemällä roolihahmojaan Korovjevia, Hellaa ja Behmotia, vaan luomalla ja ylläpitämällä jännitettä Wolandin ympärillä.

Robert Enckelliä riepotellaan monissa rooleissa, ja Viiruksen ensimmäisen polven näyttelijä kärsii yhtä antaumuksella ratikan alle joutuvan kirjailijaliiton puheenjohtajan kuin Jaltalta itsensä löytävän teatterinjohtajan nahoissa.

Karismaattisen Tobias Zilliacuksen tuntuu olevan hieman vaikea löytää tasapainoa kirjailijantyönsä uuvuttamana kärsivän Mestarin hahmoon. Ainakin lehdistöensi-illassa rooli tuntui jotenkin ylivirittyneeltä suhteessa esityksen kokonaisuuteen.

Sen sijaan Jesjua Ha-Notsrina Zilliacus ottaa paikkansa vähäeleisen vaikuttavasti niin keskusteluissa Pontius Pilatuksen (Iida Kuningas) kanssa kuin kaivinkone-ristilläkin.

Paikkansa näyttämöllä löytää ja saa myös Mestarin rakastettu, Margarita, joka Minna Haapkylän näyttelemänä kasvaa alun eteerisesti vaeltelevasta kalpeasta kaunottaresta Saatanan haastavaksi vastavoimaksi ja loppupuolella esitys muodostuu stilettikorkojen taisteluksi betonilattialla.

Outi Lahtinen

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.