Perjantai 20.10.2017Kauno, Kasperi, Jesper, Jasper

Teatteriarvio: Ajattomia ihmissuhdepelejä

Ikaros Ainasoja
Riikka (vas. Kati Uhlgren) ja Juulia (Kristiina Lahdenvesi) ovat Jotunin näytelmän voimakastahtoisia naisia. 
Riikka (vas. Kati Uhlgren) ja Juulia (Kristiina Lahdenvesi) ovat Jotunin näytelmän voimakastahtoisia naisia. 

Teatteri Akseli: Tohvelisankarin rouva.

Näytelmä Maria Jotuni, sovitus Petra Lähde, ohjaus ja lavastus Veli-Pekka Teponoja, lavastemaalaukset Teija Lindholm, valot Rane Salo, musiikin sovitus Jouni Lehtonen, puvustus Kirsi Vaara, kampaukset Hannele Vesala, ensi-ilta 22.9.

Naisen aseman kriittinen tarkastelu on yksi Maria Jotunin (1880–1943) kirjallisen tuotannon tukipilareista. 1924 kantaesitetty Tohvelisankarin rouva pureutuu aiheeseen huvinäytelmän keinoin. Tarinan suorapuheiset ja voimakastahtoiset naiset ovat äärimmäisen tietoisia sosiaalisesti alisteisesta asemastaan ja osaavat myös käyttää sitä hyväkseen.

Sadassa vuodessa lait ja asenteet suhteessa avioliittojärjestelmään sekä sukupuolten väliseen tasa-arvoon ovat muuttuneet. Esimerkiksi vuoden 1929 avioliittolain jälkeen miehellä ei ole ollut edusmiesasemaa suhteessa vaimoonsa, eikä nykynaisen enää tarvitse hävetä sellaisia asioita kuin naimattomuus tai yksihuoltajuus.

Vaikka yhteiskunnalliset ja kulttuuriset olosuhteet kehittyvät aikojen kuluessa, Jotunin satiirinen tapa tarkastella ihmissuhdepelejä ja oman edun tavoitteluun tähtäävää manipulointia ovat psykologisessa tarkkanäköisyydessään varsin ajattomia. Tätä todistavat myös ensi-iltayleisön makeat naurunremakat sekä esityksen jälkeen kuulemani kommentit.

Teatteri Akselin näyttämösovitus on uskollinen alkuperäistekstin ajankuvalle, taiturimaiselle kielelle ja perinteiselle teatterilliselle kerronnalle. Lähes kolmetuntiseksi venyvän esityksen runsasta tekstimassaa olisi kuitenkin voinut hieman tiivistää ja siten säilyttää jännite tehokkaammin loppuun saakka.

Veli-Pekka Teponojan ohjaamat harrastajanäyttelijät ovat selvästi nähneet vaivaa humoristisia hahmoja ja näiden ajatuksenkulkuja rakentaessaan. Ensi-illassa kokonaisuuden rytmi tosin vielä töksähtelee, kun näyttelijät joutuvat useaan otteeseen turvautumaan kuiskaajaan. Juonen käänteisiin upotetut rempseät laulut luovat mukavasti vaihtelua paljon puheen täyttämään kokonaisuuteen.

Yksityiskohtainen interiöörilavastus sopii hyvin esityksen realistiseen tyyliin, siirtymä arkihuoneesta verannalle lavasteita kääntämällä ja esineistöä vaihtamalla on hauska ja toiminnallinen ratkaisu.

Annina Karhu

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.