Tiistai 26.9.2017Kuisma

Teatteriarvio: Koivu ja tähti – Saision Suomi on monenlainen, vaan ei yhtenäinen

Kansallisteatterin juhlanäytelmä katsoo Suomeen laajalla kulmalla ajassa ja todellisuuden tasoissa matkaillen.

Stefan Bremer
Kansallisteatterin Koivussa ja tähdessä matala ja ahdas torppa suojaa asukkejaan kaukaa historiasta nykypäivään. Kuvassa Mari Lehtonen, Paula Siimes, Katariina Kaitue, Elsa Saisio ja Sonja Salminen.
Kansallisteatterin Koivussa ja tähdessä matala ja ahdas torppa suojaa asukkejaan kaukaa historiasta nykypäivään. Kuvassa Mari Lehtonen, Paula Siimes, Katariina Kaitue, Elsa Saisio ja Sonja Salminen.

Suomen kansallisteatteri: Koivu ja tähti.

Kirjoittanut Pirkko Saisio, ohjaus Laura Jäntti, lavastus Kati Lukka, puvut Tarja Simone, musiikki Markus Fagerudd, valot Morten Reinan, ääni Raine Ahonen ja Esko Mattila, naamiointi Jari Kettunen. Kantaestys Kansallisteatterin suurella näyttämöllä 13.9. Arvio kirjoitettu ennakkoesityksestä 12.9.

Pirkko Saisio on puhunut kokovartalokipsistä ensireaktionaan juhlanäytelmätilaukseen. Kipsin murtaminen on ollut totaalinen, sillä ote aiheeseen, Suomeen ja suomalaisuuteen, on rento ja kriittinen. Samalla se on laajakulmainen ja rönsyilevä.

Tarinassa on tasoja historian kerroksista myyttiseen luontosuhteeseen, tunnistettaviin nykyihmisiin ja lopuksi dystooppiseen tulevaisuuskuvaan. Tyyli on rajoituksista piittaamaton ja muodon eheyttä etsimätön henkilöiden ja tilanteiden, ei juonen kuljetus.

Johtotähtenä tuntuu olevan moninkertainen vastaväite kansalliselle yhtenäisyydelle. Mieleen nousee etsimättä nuoruuteni teatterielämys, Saision Hävinneiden legenda. Samalla tavoin Koivussa ja tähdessä suunnataan katse aktiivisesti jonnekin muualle kuin siihen suureen kertomukseen, jota yleensä tavataan kertoa. Tutun suuren vaihtoehdoksi ei myöskään luoda vaihtoehtoista suurta, vaan sirpaleita ja häivähdyksiä.

Saision suomalaiset ovat kaikissa vaiheissaan ja joka tilanteessa eripuraisia ja Suomi jakautunut. Tämän kertomiseen Saisio ei edes tarvitse sisällissotaa, vaan tarkentaa kohtaamisiin ja konflikteihin arjen liepeillä: torppaan, jossa odotetaan sulhasta saapuvaksi, torpan pihamaalle, minne vihollisen desantti pudotetaan, kesämökkiin, missä seurue kokoontuu viettämään rapukestejä.

Tapoja, uskomuksia ja näkemyksiä virtaa sieltä ja täältä, niitä myös itse viedään muualle.

Kati Lukan lavastus pitää suuren näyttämön tilan avarana. Metsä, joka syntyy lavastuksen, puvustuksen ja näyttelijäntyön yhteistyönä kurkottaa ylöspäin kohti tähtitaivasta. Morten Reinanin valosuunnittelu kuljettaa tunnelmaa lämpimästä hehkusta jäätävän kylmään kuoleman valoon.

Avaruudellisuuden vastapainona on pieni torppa, matala ja ahdas. Torppa palvelee läpi historian: Ruotsin ja Venäjän vallan alamaisten ahtaasta asumuksesta nykyihmisten kesämökiksi, nostalgiatrippien näyttämöksi. Siellä kokoontuu ystävysjoukko, jonka kiistoissa maistuvat vuosikymmenten urautumat.

Topeliuksen Koivu ja tähti -sadun sankarit, sisarukset Hagar ja Kristoffer, ovat Tiina Weckströmin ja Jukka Puotilan näytteleminä voimakkaita hahmoja, jotka elävät läpi niin kotitorpan nälän kuin venäläisten kasakoiden ja Ruotsin kuninkaan määräysvallan. Yhtä voimakkaita he ovat nykyajassa – ja vähintäänkin yhtä ahdistuneita. Kovin sympaattisiksi he eivät muodostu, eivät näyttelijöiden, ohjauksen tai kirjailijankaan puolesta.

Katariina Kaitue, Paula Siimes, Mari Lehtonen, Jukka-Pekka Palo, Petri Manninen ja Harri Nousiainen muodostavat riitaisan ystäväjoukon, joka ei hae harmoniaa. Sonja Salminen ja Elsa Saisio täydentävät seurueen muualta tulleina, ja suhde joukkoon kuulumattomiin piirtää esiin kulttuurisen sisäpiiriläisyyden rajat.

Rooleissa on tarttumapintaa, jonka näyttelijät hyödyntävät onnistuneesti. Suuren näyttämön esitystä palvelee myös, että näyttelijöiden äänet erottuvat toisistaan helposti ja niillä luonnehditaan roolihenkilöitä täsmällisesti.

Tarja Simonen puvustus kuvaa hyvin monenkirjavaa joukkoa, joka ilmaisee itseään ja maailmankuvaansa piittaamatta tyylikkyydestä.

Karin Pacius, Riku Nieminen ja Heikki Pitkänen vastaavat pääosin historian henkilöistä ja luonnon olennoista. Heidän näyttelijäntyössään historiallinen ja myyttinen mittakaava etäännyttää henkilökuvauksesta ja suuntaa kohti yksilön ylittävää näkökulmaa.

Laura Jäntin ohjaus tasapainoilee onnistuneesti yleisen ja yksityisen, myyttisen ja realistisen maailman välillä. Se kuljettelee määrätietoisesti tunnelmia lyyrisestä viistoon huumoriin ja kriittisiin ja itsekriittisiin näkökulmiin ja pitää väen liikkeessä.

Outi Lahtinen

Kirjoita uusi viesti



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Eläinhahmot
Minusta mielenkiintoisimpia ovat eläinhahmot..
Kirjoita vastaus viestiin



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.