Sunnuntai 19.11.2017Elisabet, Liisa, Eliisa, Elisa, Liisi, Elise

Teatteriarvio: Kuolemalla on monet kasvot

Grus Grus Teatterin Evangeliet enligt Lasarus on mielenkiintoinen matka kuoleman äärelle. Pienimuotoinen teos yllättää kekseliäisyydellään ja pitää katsojan hyppysissään.

Jussi Virkkumaa
Sofia Molin (vas.) ja Sandrina Lindgren ovat Grus Grus Teatterin Martta ja Maria.
Sofia Molin (vas.) ja Sandrina Lindgren ovat Grus Grus Teatterin Martta ja Maria.

Grus Grus Teatteri: Evangeliet enligt Lasarus.

Käsikirjoitus Sofia Molin ja Ishmael Falke,

ohjaus Falke, äänet Niklas Nybom,

valot Irene Lehtonen,

lavastus ja puvut työryhmä,

tieteellinen asiantuntija Ilari Sääksjärvi.

Ensi-ilta Åbo svenska teaterin Studiossa 8.9.

Raamatun tarina Lasaruksesta, jonka Jeesus herätti eloon kuolleista, on inspiroinut taiteen tekijöitä varhaisista kuvataiteilijoista populaarimuusikoihin. Tuoreimpia ilmentymiä lienee David Bowien kappale Lazarus tämän viimeiseltä albumilta Blackstar, joka julkaistiin vain kaksi päivää ennen artistin kuolemaa viime vuoden tammikuussa.

Turkulainen esittävän taiteen ryhmä Grus Grus Teatteri käsittelee Lasarus-myytin kautta kuolemaa omaperäistä estetiikkaansa, tieteellisiä faktoja ja arkipäiväistä kokemusmaailmaa yhdistellen. Kyse ei ole uskonnollisesta pohdiskelusta, vaan esitys tarkastelee kuolemaa ilmiönä – mysteeriä kadottamatta.

Esitys alkaa tyhjältä näyttämöltä, jolle näyttelijät Sofia Molin ja Sandrina Lindgren kantavat vähitellen rekvisiittaa ja toistavat kantaessaan useita kertoja samoja lauseita Betaniasta, kolmesta sisaruksesta – Martasta, Mariasta ja Lasaruksesta – ja Lasaruksen sairastumisesta.

Niin, tämä tarina on kuultu monta kertaa. Jatkonkin tiedämme. Vai tiedämmekö?

Toisin kuin Raamattu, Grus Grus Teatteri katselee Lasaruksen kuolemanjälkeistä aikaa sisarusten näkökulmasta.

Molin ja Lindgren vaihtavat vaatteita ja asettuvat rooleihinsa Martaksi ja Mariaksi. Luonteenpiirteitä on poimittu Raamatun pohjalta: Martta on maanläheisempi, ja häntä kuvaavaksi esineeksi on valittu pölyhuisku. Marian henkisyyden symbolina on kirja. Kumpikin on kuitenkin sitä mieltä, että Lasaruksen kuolemassa on tapahtunut jonkinlainen virhe.

Esitys ei sijoitu mihinkään tiettyyn aikakauteen, mutta Jeesus Nasaretilaisen puhelinvaihde muistuttaa kyllä erehdyttävästi nykyaikaisen terveyskeskuksen vastaavaa.

Esitys nostaa esiin kysymyksiä suhteestamme ja suhtautumisestamme kuolemaan. Nykyihmisen kun pitäisi saada lunastaa lupaus iankaikkisesta elämästä nyt eikä tuomiopäivän jälkeen. Tässä katsannossa jokainen kuolema on tappio eikä suinkaan luonnollinen osa elämää.

Tuomalla elottoman Lasarus-nuken rinnalle näyttämölle täytetyn kauriinpään tekijät laajentavat näkökulmaa: samaan aikaan kun ihminen haaveilee ikuisesta elämästä ja käyttää sen tutkimiseen valtavasti resursseja, hän hävittää kiihtyvällä tahdilla ja surutta muita lajeja.

Evangeliet enligt Lasarus ei kuitenkaan osoittele, vaan antaa yleisön tehdä omat tulkintansa tarjoamalla mahdollisuuksia katsoa kuolemaa monelta kantilta.

Lasaruksen potilaskertomuksen avulla kuvataan eräs sairaudesta kuolemaan ja tuloksettomaan elvytykseen johtava tapaus. Toinen fysiologinen kuvaus käsittelee ruumiin hajoamista kuoleman jälkeen.

Teatterin, tanssin ja nukketeatterin keinoin pohditaan puolestaan sitä, mitä tapahtuisi, jos Lasarus tosiaan palautettaisiin sisarilleen. Miten häneen pitäisi suhtautua? Mitä hän haluaisia tehdä? Kertoisiko hän, millaista siellä toisella puolella oli? Halusiko hän ylipäänsä tulla takaisin? Vai olisiko järkevämpää antaa hänen palata kuolemaan? Kokisiko hän yhteenkuuluvuutta sadun Pinokkion kanssa?

Turkulainen esittävän taiteen vapaa kenttä on tällä hetkellä poikkeuksellisen vireä ja moni-ilmeinen. Grus Grus Teatteri on yksi niistä ryhmistä, joiden teoksia odottaa aina suurella mielenkiinnolla ja jotka onnistuvat joka kerta yllättämään.

Ishmael Falken ja Sofia Molinin kirjoittama ja Falken ohjaama Evangeliet enligt Lasarus ei ole poikkeus. Eri taiteenlajit – valo- ja äänisuunnittelu mukaanluettuna – yhdistyvät siinä luontevaksi ja puhuttelevaksi kokonaisuudeksi, joka kiehtoo sekä muodollaan että sisällöllään vihonviimeiseen kohtaukseen asti.

Irmeli Haapanen

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.